Villatakki

Muutama vuosi takaperin hurahdettuani neulomiseen toden teolla päätin, että vielä jonain päivänä tekisin itselleni villatakin. Pitkän aikaa tuo haave villatakin teosta tuntui hirmuisen kaukaiselta ajatukselta. Kyllähän minä pyöräytän sukat jos toisetkin, pipot eivät tuota vaikeuksia ja lapasenkin taidan, mutta villatakki... Enhän minä nyt veikkoset sellaista osaisi tehdä!



Tänä syksynä otin vihdoin härkää sarvista. Aloitin villatakin teon suunnittelemalla ja tutustumalla useisiinkin ohjeisiin. Mikään valmis ohje ei vaan oikein miellyttänyt silmääni. Useassa mallissa ohje taas oli minulle aivan hepreaa. Toiveissani villatakkini olisi mahdollisimman yksinkertainen ilman mitään kummempia krumeluureja. Monet vastaani tulleet ohjeet sisältivät jos jonkinmoisia palmikkoja, kuvioita, kavennuksia, pintaneuleita ja härpäkkeitä. Niinpä päätin uhkarohkeasti tehdä koko takin päästäni.

Mallia otin eräästä vanhasta villatakista, joka on alunperin kuulunut J:n äidille. Lisäksi katsoin hihansuiden, pääntien ja hihojen teon periaatteita mm. Novitan syksyllä 2013 ilmestyneestä lehdestä (mm. mallit nro. 73, 79, 33). Yhdistelin malleja, ohjeita ja ideoita mieleni mukaan. Lankana käytin Novitan isoveljeä ja puikot olivat neloset.

Eniten jouduin kamppailemaan hihojen kanssa. Aluksi yritin tehdä hihat poimimalla hiha-aukon silmukat ja neulomalla suljettuna pötkönä, mutta kavennukseni saivat hihan näyttämään kerrassaan hirvittävältä puikulalta. Jokusen kerran purettuani (x7), sain vihdoin mieleiseni hihan väkerrettyä.

Itkua ja hampaidenkiristystä aiheutti myös saumojen siistiksi saaminen. Hiemanhan nuo ovat vänkyrät ja hihatkin jokseenkin hullunkurisesti asettuvat, mutta onko tuo nyt niin nuukaa...

Siitä tuli kuitenkin ihka oikea villatakki!

Villatakki, jossa kettutytön on hyvä halailla puita... tai nojailla niihin.
Tuo Damn Fine Coffee-rintaneula on täältä.


I finally made a cardigan by myself. It was a long time dream for me to make one. I have been excited about knitting for a couple of years now but have been making mostly woolen socks. I couldn't find a pattern that would be perfect for my taste, so I had to make one up by myself. I know my cardigan is not perfect, but still it is a real cardigan made by me and that makes me proud. The Damn Fine Coffee -brooch is from here.

Syksy ja alpakkapipo

Minä rakastan syksyä. Rakastan! Olen myös kovin mieltynyt sinapinkeltaiseen väriin sekä alpakoihin. Siispä olenkin ollut viimeaikoina onneni kukkuloilla syksyn keskellä keltaisessa alpakkapipossani.

Alpakkalanka on ihanan pehmeää käsissä, mutta olisi pitänyt tehdä kaksinkertaisella langalla. Nyt tuotos oli turhan epätasaista ja ohuella langalla kovin vaikeaa neulottavaa. Malli oli helppo; resoriin yksi oikein kiertäen-yksi nurin, loput oikeaa suljettuna neuleena. Muutaman kerran kaventelin, ennenkuin kiristin loput silmukat yhteen. Pisteeksi iin päälle tupsu. Lankaa jäi vielä ja aionkin tehdä vielä toisen pipon kaksinkertaisella langalla.

Neuloessani palasin ajtuksissani Jurmoon, missä kohtasin kolme valloittavaa alpakkaa. Jonain päivänä minulla vielä on oma talo ja pihamaalla alpakka jos toinenkin!

I adore this time of the year! The colours of the nature are beautiful. My new favourite colour is mustard yellow. Drops Alpaca yarn has the perfect colour and it's so soft. I wish that someday I'll have a house of my own and an alpaca as a pet...

Silakka-lapaset

Kappas, sitähän eletään kohta jo lokakuuta. Minä rakastan syksyä, pimeitä iltoja, kynttilän valoa, sateen ropinaa, syksyisen metsän tuoksua, sieniä, kumisaappaita, ruskaa, viileitä iltoja, villasukkia ja lapasia!

Ilahduin vallan, kun asteet lämpömittarissa osoittivat, että lapaset ovat taas tarpeen. Viime keväänä, tein jämälangoista J:lle lapaset. Tuolloin sattui ilmat jo olemaan sen verran leudommat, että lapasia ei montaakaan kertaa ehditty pitää. Nyt kaivoin ne esiin ja ajattelin esitellä tuotokseni täälläkin. Mielestäni muistuttavat jollain tapaa hieman silakoita. Lankana käytin 7-veljestä keskiharmaata ja sinistä Novitan Nostalgiaa. Aika kivasti toimivat nuo värit yhdessä, eiköstä vaan?

Resorista tulee aika siisti, kun tekee yksi oikein kiertäen-yksi nurin -yhdistelmää. Pilkullisuus tulee tekemällä joka toisen kierroksen harmaalla ja joka toisella kierroksella sinistä ja harmaata vuorottelemalla. Yksinkertaisen nättiä.

Syksyn saavuttua minullakin taas puikot sauhuaa, mutta valmiita tekeleitä ei ole vielä näyttää. Kunhan tämän viikon jälkeen harjoittelujaksoni päättyy, voin omistaa taas elämäni paremmin neulomiselle ja näpertelyille. Hip hei!

Palmikkopanta

Tovi sitten valmistui korville uusi lämmittäjä. Olin ajatellut tehdä semmoisen mummomaisen tyylikkään palmikkopannan. Pannan valmistuttua aloin kuitenkin empimään, notta onkohan moinen palmikkokuosi kuitenkaan oikein mieleeni. Päätin työstää tekelettä lisää, ja sainkin aikaiseksi monikäyttöpannan. Niinä päivinä, kun haluan syleillä sisäistä mummoani, voin käyttää turbaanimaista palmikkokuosipantaa, kun taas päivinä jolloin tytönhupakko minussa saa vallan, voin pukea pannan päähäni käännettynä rusetilla. Tylsyyspäivinä pannan voi pukea ilman rusettia tahi palmikkokuosia. Kätevää.

 

I made this headband last week. There's three ways of wearing it. Quite handy don't you think?

Pikkusiskon pipo

Pikkusiskoni huitelee pitkin maailmaa. Viime viikonloppuna nähtiin pitkästä aikaa. Joulun tienoilla häneltä oli jo tullut toive piposta. Pipon piti olla "semmoinen suippana, laitapuolen kulkijamainen tupsulla". Sunnuntaina sai tyttö päähänsä lämmikettä. Mieltäni lämmittää ajatus tupsupäisestä rimpulaisestani milloin isossa omenassa, milloin valon kaupungissa.

"suippana tupsulla"

My little sister asked me to make her a beanie. She wanted it to be "hobo-ish with a bobble". 

Slipoveri

Tein J:lle joululahjaksi slipoverin. Vasta nyt ehdin ottaa siitä kuvia. Eihän tuo nyt kummoinen ole, mutta olen siitä tavattoman ylpeä, sillä se on ensimmäinen isompi neulomus, jonka olen tehnyt. Aiemmin olen näpertänyt vain sukkia, kaulaliinoja, pipoja ja lapasia. Nyt päätin, että on aika siirtyä isompien neuleiden pariin. Haasteellisen slipoverista teki se, että minulla ei ollut mitään ohjetta ja koska halusin pitää sen yllätyksenä J:lle ei työtä sovitettu kertaakaan. Slipoverin tekovaiheessa pyrin mallaamaan sitä toiseen (puuvillaiseen), joka J:llä on ollut käytössä. Ihan kelpohan tuosta tuli.

I made this slipover to J for Christmas. This is the first time I knitted something else than socks, mittens, hats or scarfs. I know it's not much, but I am extremely proud of it!

Korvien lämmikettä

Tukka nutturalla on pipo monasti hieman hankala vaihtoehto. Korvani ovat kuitenkin vallan herkät kylmyydelle, enkä siedä tuulta korvissa laisinkaan. Ratkaisu pulmaan löytyi täältä.

Rusettipanta syntyi käden käänteessä. Colourme-blogin ohjeet ovat oivalliset. Saattanen tehdä tällaisia vielä muissakin väreissä.

Joulun lahjoja osa 2

Ennen joulua kutimeni sauhusivat. Tässä otoksia joistain neulomistani lahjoista.

Valkoisista lapasista piti alunperin tulla sukat. Ohje oli Novitan sukkalehdestä. Aloitin työn turhan ohkaisilla puikoilla ja tiukalla käsialalla ja pian kävikin ilmi, etten saisi aikaan piirakkasukkia, vaan piirakkalapaset.

Säärystimet oli leppoisat kutoa, sillä tein ne päästäni rennolla otteella niin, että ne ovat eriparia. Neuloin ne suljettuna neuleena ja alun resorin jälkeen neuloin aina muutaman rivin nurjaa ja muutaman oikeaa neuletta, niin että muodostui epätasaisia "makkaroita". Koristeena napit, jotka bongasin Etsystä.

Rannekkeet tein ohkaisilla puikoilla helmineuleena. Pipot taasen suljettuna neuleena kaksi oikein- kaksi nurin -resoria. Kavennukset aloitin vasta, kun tekeleen pituus oli jo reilumpi, niin että taitos jäi tarpeeksi pitkäksi. Sukkien varsi on korinpohja-neuletta. Kantapää on ristiin vahvistettu ja kärjessä kapea nauhakavennus. 

Mustasta lagasta neulottuja tekeleitä on hirmu hankala kuvata... Turkanen!

Here are some of the Christmas gifts I knitted. The buttons I used for decoration are from Etsy.

Palmikkosukat

Marraskuu on ollut täynnä puhdetta joululahjojen parissa, mutta en voi vielä paljastaa, mitä kaikkea olen näpertänyt, sillä haluan lahjojen olevan yllätyksiä saajilleen. Huomioitavaa sekin, että suurin osa lahjoista on vielä kovasti kesken. Arkistojen kätköistä löysin kuvia palmikkosukista, jotka tein viime vuonna syntymäpäivä-/joululahjaksi hyvälle ystävälleni. Nämä sukat ovat historialliset, sillä ne saivat minut aikanaan pitkästä aikaa innostumaan neulomisesta toden teolla. Ohjeen sukkiin löysin Novitan Sukkalehdestä, joka ilmestyi viime vuonna. Lehti on ollut kerrassaan oivallinen kaikkine ohjeineen.

These are a pair of  woolen socks that I made a year ago for my friend as a birthday/Christmas present. I have been super busy this month making gifts for Christmas. The gifts can be shown here only  after Christmas because I want to keep them as a surprise...

Kravatti Isälle.

Vietimme eilen leppoisaa isänpäivää isän tykönä Saimaan maisemissa. Isäni ei juurikaan asusteista perusta, mutta päätin silti tehdä hänelle lahjaksi kravatin. Pistin kutimet sauhuamaan ja tein omasta päästä, J:n kravattia mallina pitäen, ihan onnistuneen tekeleen.

Aloitin neulomisen kravatin kapeasta päästä ja sain muodon aikaan lisäilemällä silmukoita tasaisin väliajoin. Neuloin kravatin suljettuna neuleena, jottei se lähtisi reunoista rullaamaan. Kravatin kärki syntyi kaventamalla kapealla nauhakavennuksella. Neuloin ensimmäisellä ja kolmannella puikolla kaksi silmukkaa oikein yhteen ja toisella ja neljännellä puikolla tein ylivetokavennuksen. Kavennukset tein joka kierroksella.

Onneksi olin ostanut isälle lahjaksi myös kirjan, sillä uumoilin ettei hän kravatin päälle ymmärrä. Olin oikeassa. Isä sovitti kravattia kuin vastahakoinen pikkupoika ja sanoi: "On karhea". Ehkä paksuhko villalanka ei ollut paras mahdollinen materiaali. Tästä huolimatta roikkui kravatti isän kaulalla koko päivän.

I made a tie as a Father's Day gift for my dad. I have never knitted a tie before, but I think it came out allright.

Kutimet sauhuaa

Syksyn saavuttua minun lempipuuhaani on neulominen. Voi veljet, että onkin ihana väkertää illan pimentyessä, kynttilöiden loisteessa. Loppukesästä äitini ilahdutti minua hankkimalla ihastuttavaa lenkkialpakkaa Hämeenlinnan Wetterhoffilta. Jos lainkaan on mieltynyt jonkin sorttiseen näpertelyyn niinkuin minä, en suosittele vierailemaan kyseisessä liikkeessä. Sieltä kun haluaisi kaiken mukaansa. Varsinkin kaikki ne ihanat langat huutavat nimeäni. Lenkkialpakasta valmistui itselleni tuubihuivi lämmikkeeksi syysviimojen keskelle. On pehmeä kuin mikä, ja kerrassaan lämmin.

Lisäksi olen aloittanut joululahjojen pakertamisen. Tänäkin vuonna J:n kanssa pyrimme välttämään kaikenlaista ostosmaniaa ja teemme lahjat itse tai ostamme jotain käytettyä, ihan vaan jottei kävisi niin kuin uhataan siinä Baddingin tulkitsemassa laulussa jossa Miss Universumia kehoitetaan hymyilemään.

P.S. Ostin tuon lampun Huuto.netistä ja sille pitäisi keksiä jokin sortin varjostin. Olisiko sinulla mitään ideoita?