Pienen tytön suuret juhlat

Meidän pienoinen ihana menninkäistyttö sai lauantaina nimen. Juhlat olivat vallan onnistuneet. Minulla on maailman parhaat ystävät ja perhe, joilta sain valtavasti apua järjestelyissä. Itseni ei tarvinnut leipoa kuin yksi kakku, kaikki muu hoitui muiden tekemänä. Ja herkkuja pöytä todella notkui. Oli lohitahnaleipäsiä, suklaakakkua, pinkkejä macaronseja ja vaikka mitä ihanaa. Juhlien aikanakaan minun ei tarvinnut huolehtia muusta kuin tyttösen syötöistä, sillä kaikki kahvinkeitot ja noutopöydän täydennykset aina tiskeistä huolehtimiseen asti oli hoidossa. Olen onnentyttö kerrassaan!

Leipomani kakun ohje löytyi Kinuskikissan sivuilta. Koristukset keksin omasta päästä. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun käsittelin sokerimassaa. Sehän ei ollutkaan mitään ihan helppoa...


Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.

Puolukkapuuro

Täällä ollaan taas. Tovi ehti vierähtää blogin ollessa aivan oman onnensa nojassa. Kevät ja kesä olivat elämässäni yhtä myllerrystä ja viimeisimpänä mielessäni oli piskuinen blogini. Nyt on kuitenkin taas korkea aika tarttua toimeen!

Männä viikolla vierailimme isäni tykönä ja kotiin tuomisiksi antoivat meille läjän puolukoita. Ihania puolukoita! Niinpä meillä onkin nyt nautittu useana iltana iltapalaksi maan mainiota puolukkapuuroa. Ohje on hyvin simppeli:



Puolukkapuuro (a.k.a.Vispipuuro)

1l vettä
1,5 dl tummia mannasuurimoita
3dl (tai vähän enemmänkin) puolukoita
1dl (tai vähän vähemmän) intiaanisokeria
ripaus suolaa

1. Sekoita puolukat, sokeri ja suola veteen kiehumaan. 2.Veden kiehuessa, vatkaa mannasuurimot hiljalleen joukkoon. 3. Keitä puuroa noin 7min hiljakseen, välillä sekoittaen. 4. Anna puuron jäähtyä (malttamattomat jäähdyttävät puuroa kylmävesihauteessa tiskialtaassa) 5. Vatkaa jäähtynyt puuro kuohkeaksi. Itse pidän eniten puurosta, jossa on vielä puolukan palasia joukossa, eikä rakennetta ole vatkattu liian vaahtomaiseksi, vaan jätetty sopivan paksuhkoksi. Loraus soijamaitoa päälle ja slurpsis!

















































Isä oli muuten suivaantunut Elämäni aakkoset-postaukseni kohdasta, jossa vitsailin, ettei minusta ole juurikaan kuvia lapsena otettu. Hän oli kaivanut esiin lisää dioja ja johan alkoi löytyä muutakin kuin pajunkissoja ja leskenlehtiä... Joten korjaus aiempaan viitaten; minun jättiposkiani ja olematonta nenääni on siis ikuistettu runsaasti.






Parsapiirakka

Tein tovi sitten ensimmäistä kertaa parsapiirakan. Parsaa olen aiemmin makustellut vain ihan sellaisenaan keitettynä tai wokkipannussa pyöräytettynä. Tämä piirakka oli minusta hieman mauton. Seuraavalla kerralla pitäisi miettiä maustamista tarkemmin. Lisäksi ihmettelen, kun alkuperäisessä ohjeessa kehoitettiin käyttämään 1kg vihreää tankoparsaa. Itselläni oli käytössä 500g. En kyllä ymmärrä, miten tuohon piirakkaan olisin saanut mahdutettua vielä puolet lisää parsoja, kun nytkin oli jo hieman mahtumisongelmaa.



Parsapiirakka:

Pohja:

  • 150g voita
  • 0,5 dl parmesaaniraastetta (seuraavaan piirakkaan laittaisin tätä ehkä enemmän)
  • 4dl vehnäjauhoja
  • 0,5 dl vettä
Täyte:
  • Vihreää tankoparsaa (Ohjeessa oli 1kg, minulla oli käytössä 500g ja hyvin riitti)
  • hippusellinen suolaa
  • ripaus sokeria
  • loraus sitruunamehua

  • 4 kananmunaa (aika monta?)
  • 2dl ruokakermaa
  • 1dl parmesaaniraastetta (ehkä joku sitkoisempikin juusto voisi olla tähän kiva lisä)
  • ripaus mustapippuria (laitoin myös vähän limepippuria ja Herbamarea, mutta olisi pitänyt laittaa enemmän, että piirakka ei olisi jäänyt niin valjuksi)
1. Nypi voi, parmesaaniraaste ja jauhot muruiseksi seokseksi. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Anna hetken levähtää jääkaapissa.

2. Kuori parsojen varsia, jos ne ovat kovia ja paksukuorisia. Tuoreissa varsissa pelkkä puisen osan poisto riittää. Keitä parsat suolalla, sokerilla ja sitruunalla maustetussa vedessä, noin 3min. Kaada parsat siivilään, jotta ylimääräinen neste valuu pois.

3. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille ja esipaista kymmenisen minuuttia 200-asteisessa uunissa. (Alkuperäisessä ohjeessa kehoitettiin askartelemaan joku foliohässäkkä, jolla tuetaan piirakan reunoja. En jaksanut väkertää ja ihan hyvä tuli ilmankin).

4. Lado parsat piirakkapohjalle. Sekoita kananmunat, kerma, juustoraaste ja mausteet. Kaada seos parsojen päälle. Paista 225-asteisessa uunissa noin 20min, kunnes pinta hyytyy ja saa väriä.



Omenapiirakka



Perjantain kunniaksi pyöräytin helppoakin helpomman omenapiirakan.

Aineet:

  • 150g voita
  • 1 1/2 dl sokeria
  • 2 kananmunaa
  • 2 1/2 dl vehnäjauhoja
  • 1tl leivinjauhetta
  • 2 rkl maitoa
  • muutama omena
  • ripaus kanelia ja vaniljasokeria
1. Voitele vuoka
2. Sekoita voi ja sokeri
3. Lisää kananmunat sekoittaen yksitellen
4. Lisää lopuksi jauhot ja maito
5. Kaada taikina vuokaan ja asettele omenalohkot 
6. Ripottele pinnalle kanelia ja vaniljasokeria
7. Paista 175 asteisessa uunissa noin 30min.
8. Tarjoa vaniljajäätelön ja pannukahvin kera

Makoisaa perjantaita!

Britakakku

Eilen valmistui oiva kakku erään toverini syntymäpäiväjuhlintaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olen kokeillut tehdä Britakakkua. Ihan hyvinhän tuo onnistui. Kehujakin keräsi romuluinen kakkuseni.



Tässäpä ohje:

Pohja:

  • 150g margariinia
  • 1,5 dl sokeria
  • 4 keltuaista
  • 2dl vehnäjauhoja
  • 2tl leivinjauhetta
  • 1,5dl maitoa
Marenki:
  • 4 valkuaista
  • 2dl sokeria
  • Wiener Nougat murua ja/tai mantelilastuja
Täytteeksi:
  • 2dl kuohukermaa
  • 1prk rahkaa
  • ripaus vaniljasokeria
  • loraus sitruunan mehua
  • mansikoita
  • mustikoita
1. Erottele kananmunien keltuaiset ja valkuaiset toisistaan. 
2. Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe omaan kulhoonsa
3.Vatkaa keskenään vaahdoksi margariini ja sokeri. Lisää joukkoon keltuaiset samalla vatkaten. Lisää taikinaan maito ja jauhoseos vatkaten.
4. Voitele leivinpaperia kevyesti ja levitä taikina tasaisesti uuninpelille leivinpaperin päälle.
5. Vatkaa valkuaise ja sokeri keskenään, kunnes vaahto on kovaa ja kiiltävää. Vatkaimen ja kulhon on oltava kuivat ja puhtaat, jotta vaahtoutuminen onnistuu.
6. Levitä marenki tasaiseksi kerrokseksi taikinan päälle. Ripottele pinnalle Wiener Nougat rouhetta tai mantelilastuja
7. Paista 175 asteessa noin 25 minuuttia tai kunnes marenki on saanut hieman väriä.
8. Anna kakkupohjan jäähtyä ja leikkaa se keskeltä kahtia.
9. Vatkaa kerma ja sekoita rahka siihen. Pilko mansikoista sopivia paloja ja sekoita täytteeseen mustikoiden kera.
10. Levitä täyte toisen puoliskon pälle ja aseta toinen puolisko toisen päälle. Koristele marjoin.






Makarooniloota

Eilen tein pitkästä aikaa makaroonilaatikkoa. Oli maukasta. Pitäisi tehdä useamminkin. Minun lootaani ei tule lihaa, se kun ei kuulu ruokavaliooni. Väittäisin kuitenkin, että jopa isäni, lihansyöjistä suurin, ei erottaisi soijaa sika-naudasta tämän makaronilootan seassa. Isä, jos luet tätä, niin haastan sinut kokeilemaan minun versiotani.

Fedja leikkii kerjäävää koiraa aina, kun hääräilen keittiössä...




































Annan makaroniloota:

Tarvitset:

  • 2l vettä
  • hyppysellinen suolaa
  • 7dl täysjyvämakaroneja
  • 1 sipuli
  • öljyä
  • 3 dl soijarouhetta
  • 3dl vettä
  • kasvisliemikuutio
  • sopivasti suolaa
  • ripaus paprikajauhetta
  • hieman rouhittua mustapippuria
  • 5dl maitoa
  • 2 kananmunaa
  • hyppysellinen suolaa

1. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
2.Keitä 7dl makaronia 2l vedessä 10min. Ripauta keitinveteen suolaa.
3.Hienonna sipuli. Laita soijarouheet (3dl) kuumaan veteen (3dl) turpoamaan ja laita sekaan yksi kasvisliemikuutio. 
4.Kuullota sipuli öljyssä, kasarissa ja sekoita joukkoon kaiken nesteen itseensä imeneet soijarouheet. Pyörittele hetki. Lisää mausteet. Soijarouhemössö ei juurikaan ruskistu samoin kuin jauheliha, mutta se imaisee itseensä mukavasti sipulin ja mausteiden aromia kuumennettaessa yhdessä.
5.Sekoita keitetyt makaronit ja soijarouhesipulimössö keskenään ja kaada uunivuokaan (tilavuus n.2,5l)
6.Vispaa kananmunat, maito ja suola keskenään ja kaada makaronisoijaseoksen päälle vuokaan.
7. Kypsennä uunin keskitasolla 40-45min.





Pääsiäinen

Tänään ilma helli helsinkiläisiä. Eihän näin kaunista ja aurinkoista pitkäperjantaita ole nähty miesmuistiin. Mainiota kerrassaan! Kuljeskelin Pikku Huopalahden tienoilla ja nautin maisemista. Jollakin kummalla tavalla tuo kyseinen kaupunginosa miellyttää silmääni erikoisuudessaan. En osaisi kuvitella keksipakettitalossa itse asuvani, mutta aina ohitse kulkiessani ympäristöä innolla tutkailen. Erityisesti pidän siluetista, joka kaislikon takaa lymyillen paljastuu hempeissä pastellisävyissään.

Kaisilkosta olen vallan hurmioiunut. Muistan, kun lapsena teimme koulussa teoksen nimeltä "Talven törröttäjät". Se muodostui valkoiseen styroksilevyyn tökityistä kuivaneista kaisloista, koiranputkista ja heinistä. Teos oli mielestäni lumoava. Luulen, että mielikuvitukseni on lisännyt teokseen jotain glamööriä, sillä näin kun äkkiseltään ajattelee ei se ehkä kovin kummoinen ole voinut olla. Joka tapauksessa, talvisin olen aina tykännyt katsella hangesta törröttäviä kuivaneita kasveja.

Lempiruokaani tällä hetkellä on ehdottomasti uunijuurekset. Voi veljet, kuinka vie kielen mennessään, kun antaa miedolla lämmöllä uunissa hiljalleen kypsyä bataattia, lanttua, porkkanaa, perunaa, sipulia, valkosipulia... Aluksi kevyt pyöräytys oliiviöljyssä, päälle reilusti tuoretta rosmariinia, timjamia ja suolaa ja avot! Juuresten kanssa maistuu helpoista helpoin uunilohi, jonka päälle tarvitaan ripaus suolaa ja sitruunapippuria. Paistoaikaa lohelle ei tarvita kuin noin 20min.

Mukavaa Pääsiäistä!


















































































































Happy Easter!

Syntymäpäivä

Viime viikonloppuna minulla oli syntymäpäiväjuhlat. Paikalla oli rakkaita ystäviä ja perhettä. Tunnelma oli kerrassaan oivallinen. Täytin 30 vuotta. Ilmeisesti minulla pitäisi nyt olla jonkin sortin kriisi, mutta ainakaan vielä se ei ole iskenyt. Oikeastaan en tunne olevani oikein minkään ikäinen. Olen vaan Anna. Anna, jolta kaupantäti kysyi notta "Ookkossää jo 18?", ostaessani raaputusarpaa viime viikolla.

Tarjoiluna juhlissani oli mm. Mangosuklaa Charlotta-kakku ja Domino-Popseja. Lisäksi ihana ystäväni Marjatta teki vaaleanpunaisia ja vihreitä Macaroneja, jotka olivat aivan suussa sulavia ja mahdottoman kauniita. Turkanen, etten niistä tajunnut kuvaa ottamaan juhlatohinoiden keskellä. Kuvat kakusta ja popseista ovat kyllä kamalan kehnoja. Ei ollut juurikaan aikaa kuvailuun, kun oli kiire nauttia seurasta ja juhlatunnelmasta.


































Annan Mangosuklaa Charlotta:

Kääretorttupohja:
3 kananmunaa
1 ½ dl sokeria
½ dl perunajauhoa
½ dl vehnäjauhoja
½ dl kaakaojauhetta
1tl leivinjauhetta

Kääretortun täyte:
1tlk mangoviipaleita liemessä
1 dl vispikermaa
200g maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl sokeria
2tl vaniljasokeria
1 rkl sitruunamehua


Charlottan täyte:
1tlk mangoviipaleita liemessä
200g maustamatonta tuorejuustoa
3-4dl kermaa
reilusti vaniljasokeria
appelsiini-magomehua
7 liivatelehteä

Vaahdota munat ja sokeri napakaksi vaahdoksi.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi muna-sokerivaahtoon kevyesti sekoittaen.
Levitä taikina leivinpaperilla peitetylle uunipellille ja paista uunin keskitasolla 225 asteessa noin 6 min.
Kumoa kypsä pohja sokeroidulle leivinpaperille. Irrota paistopaperi tortun pinnalta. Anna jäähtyä täysin ennen täyttämistä.
Kostuta torttupohjaa appelsiini-magomehulla.
Valuta mangoviipaleet ja kuutioi ne. Vaahdota kerma ja sekoita joukkoon tuorejuusto, mangot, sokerit ja sitruunamehu keskenään.
Levitä täyte torttupohjalle ja rullaa torttu leivinpaperin avulla tiukaksi rullaksi.
Anna vetäytyä jääkaapissa tunnin pari

Charlotta-osuus:

Vuoraa noin 2 litrainen kulho elmukelmulla. Viipaloi kääretorttu n. sentin levyisiksi viipaleiksi ja asettele ne vuorattuun kulhoon vieri viereen.
Tee täyte; Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita vaahtoon tuorejuusto ja pilkotut mangot.
Kuumenna noin desi appelsiini-mangomehua kiehuvaksi. Ota liivatelehdet vedestä ja purista niistä vesi huolella. Lisää liivatteet kuumaan mehuun ja sekoita nopeasti. Kaada mehu kakumassaan ja sekoita hyvin.
Kaada täyte astiaan kääretorttupalojen päälle, täyteen asti. Laita kakku jääkaappiin hyytymään seuraavaan päivään saakka.


 

















 Domino-Pops:
1 pkt Domino-keksejä
200 g maustamatonta tuorejuustoa
100g vadelma-valkosuklaa (Pirkka luomu)
100g Fazerin sinistä
nonparelleja koristeluun
n. 25 tikkua (koristelin grillitikkujen puolikkaita washi-teipeillä)

Erottele kekseistä vaalea sisus erilliseen kulhoon. Hienonna tummat keksit muruksi tehosekoittimessa.
Yhdistä keksien vaalea täyte ja tuorejuusto. Lisää keksinmurut. Sekoita tasaiseksi taikinaksi käsin. Tuloksena pitäisi olla jäykähköä taikinaa, joka on muotoiltavaa ja pysyy hyvin kasassa.
Pyörittele massasta pieniä palloja. Laita ne lautaselle, peitä tuorekelmulla ja laita jääkaappiin noin kahdeksi tunniksi (Minulle tuli kiire ja pidin näitä noin tunnin jääkaapissa ja 20min. pakastimessa).
Sulata suklaita mikrossa tai vesihauteessa (Fazerin sininen oli hieman haasteellista ja itseltäni osa paloi aika pahoin pohjaan mikrossa sulattaessa...)
Kasta tikkaritikun pää ensin suklaasulaan ja työnnä keksipalloon.
Pyörittele palloja sulassa suklaassa niin, että pallot peittyvät suklaaseen kokonaan. (Itse kastoin ensin pallon osittain vadelmaiseen suklaaseen antamaan makua ja sitten kokonaan maitosuklaaseen).
Koristele nonparelleilla. Nosta tikkarit jähmettymään. Säilytä kakkutikkarit viileässä.

-

Last week I had the most wonderful birthday party at my home. We had a blast! I am now thirty-years-old. It's weird. I feel more like fifteen or eighty-years-old but not thirty. I made the weird looking cake and some cake pops. The pictures of the cakes are awful 'cause I had no time to take photos. I only had time to enjoy the night with my friends!

Sinappinen tomaattipiirakka

Tässäpä oivallinen piirakka talven pimeitä iltoja sulostuttamaan.

Pohja:
100g voita
3dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
1/2 dl kylmää vettä

Täyte:
2rkl Dijon-sinappia
1rkl oliiviöljyä
2 dl juustoraastetta (Emmental)
tomaatteja (kirsikka)
timjamia
suolaa
mustapippuria

Musiikki: Django Reinhardt - Djangology

Lämmitä uuni 180-asteiseksi. Nypi jauho voihin, lisää suola. Kun taikina on muruista, lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Taputtele taikina jauhojen avulla vuokaan (läpimitta noin 28cm). Pistele haarukalla ja esipaista n.10min.
Levitä pohjalle sinappi ja oliiviöljy. Ripottele juustoraastee pohjalle. Levitä tomaattiviipaleet (kirsikkatomaatin puolikkaat) ja mausta suolalla, pippurilla ja timjamilla. Paista n.30min. tai kunnes taikinan reunus on kullanruskea.

Tätä piirakkaa voisin syödä loputtomiin! Sinappi ja tomaatti ovat vastustamattomia yhdessä. Jos et ole tottunut Dijon-sinapin tujakkuuteen, voit aluksi tehdä piirakan vähemmällä sinapilla, jottei tule järkytyksenä.

En ehtinyt edes ottaa kuvia valmiista piirakasta, kun se jo katosi parempiin suihin.





































French Tomato Mustard Pie is one of my all time favorites.You can find one recipe for it here.

Flunssa

Alkuviikosta minulla oli kerrassaan ärsyttävä syysflunssa. Turkanen. Paras flunssantorjuja minulla on ollut aina Echinaforce eli punahattu-uute. Sillä olen monen lenssun nujertanut heti alkuunsa. Minä nautin sen perinteisesti veteen sekoitettuna, toisin kuin J, joka ottaa tipat suoraan lusikalla ihan pelkiltään. Tappaa kuulemma hyvin bakteerit nielusta.

Tapanani on myös tehdä omaa flunssajuomaa. Pilkon pieniksi paloiksi inkivääriä ainakin peukalon kokoisen palan. Lisään kiehuvaan veteen sen ja yhden kanelitangon. Annan kiehua pienellä lämmöllä hiljalleen mahdollisimman kauan, ainakin yli puoli tuntia, jotta maut kunnolla irtoaa. Kun liemi on valmis, lisään siihen reilusti hunajaa (hunajaa ei parane keittää, ettei siitä katoa kaikki hyvät luonnon omat antibiootit). En tiedä parantaako liemeni flunssaa, mutta ainakin se maistuu hyvälle, inkiväärin tujakkuus avaa tukkoista nenää ja hunaja tekee hyvää kipeälle kurkulle.

Flunssassa mieleni halajaa aina keittoa. Tällä kertaa hyödynsin Pirkka-lehden porkkanakeiton ohjetta:

Tarvitset:
1pkt porkkanasosetta (Pirkalla on valmiina paketteina luomu porkkanasosetta)
2dl maitoa
n.1/2 tl viherpippuria
chiliä (ohjeessa puhuttiin ripauksesta, itse käytin kokonaisen tuoreen chilin pilkottuna)
suolaa
1dl appelsiinitäysmehua
1dl kermaa (itse laitoin 2dl, sillä mihin olisin muuten käyttänyt puolet kermapurkista? Lisäksi tuore chili vaati pehmennystä)
pinnalle basilikaa (tätä minulla ei ollut, mutta hyvää tuli ilmankin)

Kiehauta porkkanasose, maito, viherpippuri ja chili. Kun seos kuplii, lisää suola, appelsiinimehu sekä kerma. Hienonna pinnalle basilikaa. Tarjoa ruisleivän kanssa. Minä söin keiton ihanan Samsara ruisvuokaleivän kanssa. Oli makoisaa, totta tosiaan.

Isoisoäitini, Anna-mamma, uskoi valkosipulin parantavaan vaikutukseen. Hän nautti valkosipulia päivittäin valkosipulisuolan muodossa vähintään. Hänen neuvonsa nuhaan oli laittaa valkosipulinkynsi sieraimeen. Valkosipuli on minun lempiaineksiani ruoanlaitossa, mutta sieraimeen en ole sitä vielä kertaakaan laittanut. Ehkä sitten joskus, jos oikein paha nuha yllättää. Anna-mamma oli kyllä todella harvoin kipeänä, joten valkosipulin voimaa en epäile laisinkaan.







Mansikoita ja pakastimen sulatusta

Mansikat ovat vallanneet keittiöni! Ostin viisi kiloa mansikoita ja nyt olen pakastanut noita ihanuuksia kokonaisina ja soseena. Lisäksi tein hilloa ihka ensimmäistä kertaa elämässäni. Hillon teko oli paljon helpompaa kuin mitä olin aina kuvitellut sen olevan. Noudatin hillosokeripaketin ohjetta ja minun makuuni tuli ehkä hieman turhan makeata keitosta. Pitänee ottaa selvää hieman vähemmän makeista hilloresepteistä ensi kerralla. Onneksi kuitenkin tein vain puolikkaan annoksen ohjeesta, muuten olisin hukkunut äitelään hilloon. Sinun olisi pitänyt nähdä minut, kun keitin toisella kädellä hilloa ja toisella sulattelin pakastinta. Tunsin itseni kerrassaan kelpo emännäksi. Pakastimen sulatus on kyllä sen verran kinkkinen toimitus, että mieluusti eläisin elämäni loppuun asti välttäen moisen puuhan tyystin. Mollukoita ajattelin hankkia vielä toiset viisi kiloa. On sitten talven varalle vitamiineja talletettuna.

Hillontekomusiikki:
Neil Young: Harvest Moon









Sunnuntain raparperit

Sunnuntain kunniaksi päätin pyöräyttää vaniljaisen raparperipiirakan. Tässä männäviikolla olin vierailemassa erään ystävättäreni luona Kulosaaressa ja hän pakkasi minulle mukaan raparperia juuri sopivasti yhden piirakan tarpeiksi. Täytyy myöntää, että varsinkin näin kesäisin olen tavattoman kateellinen kaikille heille, joilla on oma piha ja kasvimaa. Uneksin alituiseen puutarhanhoidosta ja oman sadon keräämisestä talteen. Ehkäpä vielä jonain päivänä löydän itseni keittämässä hillokkeita oman pihan herukoista tahi kantamassa omaa perunaa kellariin talven varuiksi. Jonain päivänä, kuomaseni, jonain päivänä...
Kas, mutta tässä ohje piiraaseen:

Pohjataikina
3 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 dl sulatettua voita
1 muna
1 dl maitoa
Vaniljakiisseli
2 keltuaista
1 rkl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
2 dl maitoa
1½ rkl maizenasuurustetta 
Pinnalle
5 dl raparperikuutioita
 Taustamusiikki
Olavi Virta: Sua lemmin kuin järjetön mä oisin

 1. Valmista ensin vaniljakiisseli. Sekoita kaikki ainekset kattilassa. Kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes seos kiehahtaa ja selvästi paksunee. Nosta kattila levyltä.

2. Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää voi, muna ja maito. Sekoita nopeasti tasaiseksi.
Levitä taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle.

3. Kaada päälle vaniljakiisseli ja tasoita pinta. Ripottele pinnalle raparperikuutiot.

4. Paista 200 asteessa uunin alatasolla noin 30 minuuttia.

Tätä piirakkaa tehdessä minulle mieluisimpia työvaiheita olivat raparperien kuoriminen ja kananmunan keltuaisen erottelu. Raparperin kuorimisesta tulee mieleen tapetin irrotus. Mitä suurempi liuska lähtee kerralla, sitä miellyttävämpää. Tätä voisi verrata myös kuplamuovin poksautteluun. Valtavan terapeuttista tämä leipominen kerrassaan.

Huomenna palaan taas arkisen aherruksen pariin, mutta nyt kaivaudun nojatuolin nurkkaan ja aloitan lukemaan jotain uutta kirjaa. Sain juuri päätökseen Rosa Liksomin upean teoksen; Hytti nro6. Liksomilla on uskomaton taito kuvata ympäristöä. Lukijana tuntuu, että todella näin ja koin kaiken sen, mitä kirjan henkilötkin. Kirja aiheutti minulle myös valtaisan junamatkakuumeen. Ehkäpä vielä tämän kesän aikana lähden raiteiden päälle, kohti tuntematonta...