 |
| Montgomeryn kirjoista on tehty onnistunut televisiosarja, joka oli lapsena suosikkejani |
Olin varmaankin noin 11-vuotias, kun värjäsin ensimmäisen kerran tukkani, punaiseksi tietenkin. Ystäväni Marjatan kanssa olimme ostaneet vihreää heinän hajuista jauhetta, josta sekoitettiin mämmimäinen puuro kuumalla vedellä. Hennaa siis. Se oli valtavan jännittävä kokemus. Henna-mömmö on vihreää ja pelkäsin kuollakseni, ettei tukastani tulekaan ihana porkkanan punainen, vaan vihreä, aivan kuten käy kirjojen Annalle, joka yrittää värjätä kutrinsa korpin mustaksi. Pelko oli turha, punainen tuli ja olin maailman onnellisin tyttö.
 |
| Annan ei niin onnistunut hiusten värjäys |
Tuon värjäyksen jälkeen kuontaloni on nähnyt montaa väriä. Hiukseni ovat olleet mm. platinablondit, aurinkoraidalliset, vaalean ruskeat, tumman ruskeat, mustat, vihertävät (tahtomattani tosin ja kampaajan käsittelyn jälkeen), mahonkiset, kupariset, viininpunaiset, kellertävät, hiiren harmaat...
Viimeisen kahden vuoden ajan olen pyrkinyt välttämään kaikenlaisia myrkkyjä kosmetiikassa jota käytän. Siksipä päädyin käymään ekokampaajalla värjäyttämässä tukkaani, enkä ole katunut. Hiukseni ovat paremmassa kunnossa kuin koskaan ja väri pysyy kauniina reilusti pidempään kuin perinteisillä myrkyillä aikaansaatu sävy. Juurikasvukaan ei tule esiin selkeästi, sillä kasvivärit kuluvat tasaisen kauniisti hiuksesta pois, eikä tukkaa tarvitse olla värjäyttämässä joka toinen kuukausi.
 |
Vaikka ekokampaajalla käynti on ihana piristys arjessa, päätin silti hieman nuukailla ja ostin paketin Santen hiusväriä ja päätin värjätä hiukseni itse. Santen hiusväri ei ole täysin hennaväri, vaan se sisältää myös muita kasveja, jotka tuovat lisää sävyjä hiuksiin. Kasvivärit ovat hellävaraisempia hiuksille, sillä toisin kuin perinteiset hiusvärit, jotka imeytyvät hiuksen rakenteen sisään, tarttuu luonnonvärit vain hiuksen pintaan. Hennavärit antavat hiuksille kiiltoa ja toisin kuin kemialliset hiusvärit, jopa hoitavat hiuksia.
 |
| KÄÄK! |
Huomasin, että värjääminen kasvivärillä oli melkoisen sottaista puuhaa. Hieman myös hirvitti siinä vaiheessa, kun vihreään jauheeseen sekoitettiin kuuma vesi ja seos muuttui höyryävän lehmänläjän näköiseksi mössöksi. Hennavärin tuoksu varmasti jakaa mielipiteitä, itse pidin heinämäisestä tuoksusta, joka kyllä katosi hiuksistani muutaman pesun jälkeen. Väri oli myös yllättävän hankala levittää tukkaan. En tiedä, laitoinko seokseen liian vähän vettä, mutta jotenkin seos muuttui kuivan purumaiseksi heti päähän lättäyksen jälkeen, enkä ollut tuossa vaiheessa aivan varma, kuinka tasaisesti väriä hiuksissa oli. Kylpyhuoneemme oli melkoisen hurjan näköinen värjäysprosessin aikana, sillä väriä lenteli murusina pitkin poikin. Värin tuli olla päässä jokseenkin pitkä aika, vähintään tunti. Itse pidin väriä noin puolitoista tuntia suihkumyssyn alla muhimassa.
Vaikka värjäys oli huomattavasti vaivalloisempaa kuin perushiusväreillä tehtynä, aion jatkaa tällä tiellä. Hiukset ovat nyt hyväkuntoiset ja pidän sävystä, jonka sain aikaan. Täysin porkkanapäätä ei tullut, mutta niin ei ollut tarkoituskaan. Ajoittain aion hemmotella itseäni ekokampaajakäynnillä, mutta muuten tulen kyllä hoitelemaan juurikasvun hennaväreillä kotona.
