Itse tekemisen riemusta

Kutimointia -blogin Liina kirjoitti ihastuttavasti omasta äidistään ja heidän yhteisestä rakkaudestaan käsitöihin. Tästä inspiroituneena halusin minäkin kirjoittaa äidistäni ja ylpeillä hänen kauniilla neulomuksillaan.

Tämä äitini neuloma ihana mekko oli talvi-tytöllämme päällä kastetilaisuudessa.

Kuten Liinalla, minullakin suurin käsitöiden pariin kannustaja on ollut aina äitini. Niin kauan kuin muistan, on äidillä aina viimeistään syksyn tullen alkanut bambuiset kutimet sauhuamaan. Äidilläni on pettämätön tyylitaju ja silmää kauneudelle. Hänen neulomuksensa ovat aina kauniin harmonisen värisiä ja neulomuksen saajan mieltymykset huomioonottavia. Äidin tekemät villasukat ovat usein kauniin harmaita, juuri niinkuin käyttövillasukkien mielestäni kuuluukin.

Nyt, kun olen itsekin äiti, tuntuu ihanalta ajatella, että voin jatkaa sukumme perinnettä ja kannustaa vuorostani omaa tytärtäni käsitöiden pariin. Äitini äiti, mummini, on myös ollut valtavan taitava neuloja ja virkkaaja. Äidin-äidin-äitini, Anna-mammani, oli taitava ompelija ja muutenkin kaikessa hurjan näppärä käsistään. Haluan kasvattaa tyttäreni arvostamaan käsityötä ja omaa käden jälkeä. Itseltäni kukaan ei ole koskaan vaatinut näpertelyä, vaan esimerkillä on osoitettu, miten mukavaa onkaan tehdä kaikkea itse. Minua on aina jaksettu kannustaa omien käsitöiden tekemiseen ja kaikkea tekemääni on aina ihasteltu, niin että olen saanut olla ylpeä itsestäni ja töistäni. Niinpä Kerttukin saa halutessaan aina tonkia minun lankavarastojani ja heti kun vaan puikot pysyvät kädessä opetan häntä mielelläni neulomaan, jos hän vain itse niin tahtoo. Jokunen vuosi sitä saadaan kuitenkin vielä odotella.

Tämä äitini Kertulle neuloma palmikkoneule on maailman ihanin!

Odotellessa ei kuitenkaan ole epäilystäkään siitä, etteikö Kertulla olisi kauniita neuleita aina vaatekaapissa, sillä hänellä on melkoinen joukko taitavia ihmisiä takanaan. Oman äitini lisäksi ihania neulomuksia ja käsitöitä Kerttu on saanut myös J:n näppärältä äidiltä ja isäni taitavalta vaimolta. Mummini ei enää pysty itse käsitöitä tekemään, mutta itse tehtyä arvostavana hän on lähettänyt Kertulle pehmoisia paketteja, joita on teettänyt osaavilla ystävillään.

Nämä ihanat menninkäis-villapöksyt äitini neuloi hyvissä ajoin jo ennen Kertun syntymää.

Myös isäni on hurjan taitava käsityö-ihminen. Hän on taitavin puuseppä/talonrakentaja/veneentekijä kenet tiedän. Toivonkin, että hän ehtisi tehdä Kertulle oman keinuhevosen, niinkuin teki minulle ja veljellenikin, ja tulevaisuudessa opettaisi Kerttua veistämään kaarnaveneitä ja rakentamaan linnunpönttöjä. Toivon, että isäni onnistuisi välittämään myös Kertulle ajatuksen siitä, että kaikkea voi tehdä itse, kun vaan rohkeasti uskaltaa kokeilla.

Pipoja

Tässä vielä muutama joulahja, jonka väkersin.

Suloiselle Lotalle, syntyi pehmoinen pipo.  Resorissa 1 oikein kiertäen, 1 nurin.
Pituuden oltua riittävä tein muutaman kavennuksen loppuun, kunnes keräsin kaikki silmukat sumppuun.  

Mustassa pipossa on korinpohjaneuletta.
Sininen neule on anopin lempiväreissä, ainaoikein, tehty kaulaliina.

Jättipuikot

Maailmalla huiteleva siskoseni kävi majailemassa tykönämme tovi sitten. Sisko toi tuliaisina maailmalta jättimäisimmät puikot, mitä olen eläessäni nähnyt sekä pehmeääkin pehmeämpää huopamaista lankaa. Lanka on syvän tummansinistä perulaista villaa. Koska puikot olivat jättimäiset ja lanka paksua, tunsin itseni superneulojaksi, sillä aina-oikein-huivi syntyi käden käänteessä. Malttamattomana tyyppinä mieltäni ilahduttaa suuresti kaikki käsityöt, jotka valmistuvat pikaisesti. Kiitos vielä siskonen tuliaisista, olet mielessäni aina, kun jättihuivini lämmittää minua Helsingin viimassa!

Herra Pupu

Piskuinen kummipoikani täytti vastikään 3 vuotta. Lahjaksi hänelle väkersin pupusen. Ohje on päästäni. Yritin tehdessä kirjoittaa sitä ylös, mutta nyt kun palasin muistiinpanoihini en saa niistä selvää juuri lainkaan. Käykö teille muille neulojille ikinä niin?

Kummipoika oli kyllä ehdottomasti sitä mieltä, ettei kyseessä ole mikään pupu vaan ilmiselvästi tyttödinosaurus!

I knitted this bunny for my godson for his 3th birthday. He liked it a lot but was convinced that it is not a bunny but a dinosaur girl.

Kutimet sauhuaa

Syksyn saavuttua minun lempipuuhaani on neulominen. Voi veljet, että onkin ihana väkertää illan pimentyessä, kynttilöiden loisteessa. Loppukesästä äitini ilahdutti minua hankkimalla ihastuttavaa lenkkialpakkaa Hämeenlinnan Wetterhoffilta. Jos lainkaan on mieltynyt jonkin sorttiseen näpertelyyn niinkuin minä, en suosittele vierailemaan kyseisessä liikkeessä. Sieltä kun haluaisi kaiken mukaansa. Varsinkin kaikki ne ihanat langat huutavat nimeäni. Lenkkialpakasta valmistui itselleni tuubihuivi lämmikkeeksi syysviimojen keskelle. On pehmeä kuin mikä, ja kerrassaan lämmin.

Lisäksi olen aloittanut joululahjojen pakertamisen. Tänäkin vuonna J:n kanssa pyrimme välttämään kaikenlaista ostosmaniaa ja teemme lahjat itse tai ostamme jotain käytettyä, ihan vaan jottei kävisi niin kuin uhataan siinä Baddingin tulkitsemassa laulussa jossa Miss Universumia kehoitetaan hymyilemään.

P.S. Ostin tuon lampun Huuto.netistä ja sille pitäisi keksiä jokin sortin varjostin. Olisiko sinulla mitään ideoita?

Ellan peitto

Lähipiirissäni vietettiin tovi sitten pienen ihanan Ellan juhlaa. Lahjaksi virkkasin hänelle piskuisen peiton. Lankana käytin Novitan väriä vaihtavaa 7 veljestä-Raita -lankaa. Peitto oli kerrassaan yksinkertainen tehdä. Tein vaan yhden jättisuuren isoäidin neliön ja reunoille viuhkamaiset piparkakku-reunat. Ihan sievähän tuosta tuli, vai mitä olet mieltä?

I made this giant granny square blanket for a little babygirl named Ella. I'm very pleased of how this one turned out. The blanket is made of a yarn that changes colour. It made this project very easy.

Satulasuoja, avainnauha ja täytetyt sienet

Minulla on ollut tänään jokseenkin puuhakas päivä. Johtunee varmaankin tuosta ihastuttavasta kesäisestä säästä, joka Helsingissä parhaillaan vallitsee. Aluksi sain päähäni, notta pyöräni, Olga Amalia Öglandin, satulalle täytyy tehdä jotain. Satula on vanha, josta päälliset repsottavat niin kovin, että housut menee pyöräillessä rikki, tahi vähintään värjääntyy mustaksi takamuksesta. Paremman kankaan puutteessa silppusin vanhat housuni tilkuiksi. Kangas on vakosamettia ja sopii mielestäni Olgan luonteelle vallan mainiosti. Toki ongelmaksi saattaa muodostua kankaan vedenpitämättömyys. Kunhan taas saan inspiraation, niin ompelen Olgalle sateen varalta toisen satulasuojuksen vaikkapa vanhasta sadetakista. Koska olen mahdoton hätähousu ja malttamattomuus on toinen nimeni, en mitannut satulaa ennakkoon, en tehnyt kaavoja, enkä suunnitellut suojusta muutenkaan sen paremmin. Ihan kelvollinen siitä tuli silti, tosin hitusen liian suuri.

Satulasuojuksen valmistuttua koin, että jotakin on vielä näperreltävä. Puuhelmistä, kuminauhasta ja jonkun laatikosta löytyneen mainosavainnauhan metallihärpäkkeestä kokosin itselleni avainnauhan töihin. Luulisi tuovan piristystä arkiseen aherrukseen moiset värit.

 Kaiken näpertelyn päätteeksi minut yllätti nälkä. Kaupasta löytyneet jättiherkkusienet ilahduttivat minua kovin, sillä täytettynä ne ovat tämän hetkistä lempiruokaani. Sen lisäksi, että ne ovat turkasen maukkaita, ovat ne helppoakin helpompi valmistaa. Valmistusohje on simppeli: 1.Ota sienistä kannat irti 2.Täytä sienet aurajuustolla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla 3.Ripottele päälle reilusti juustoraastetta 4.Laita sienet uuniin suunnilleen 200-asteeseen ja ota pois, kunhan ovat nahistuneet ryppyisiksi ja juusto päällä on kullanruskean rapsakkaa. Sienien lisäksi valmistin myös ikisuosikkejani täytettyjä kesäkurpitsoita. Kesäkurpitsojen ohjeen voin laittaa joskus toiste. Niitä teen joka kerta hieman eri tavoin ja aina maistuu niin, että napa tirisee.