Itse tekemisen riemusta

Kutimointia -blogin Liina kirjoitti ihastuttavasti omasta äidistään ja heidän yhteisestä rakkaudestaan käsitöihin. Tästä inspiroituneena halusin minäkin kirjoittaa äidistäni ja ylpeillä hänen kauniilla neulomuksillaan.

Tämä äitini neuloma ihana mekko oli talvi-tytöllämme päällä kastetilaisuudessa.


Kuten Liinalla, minullakin suurin käsitöiden pariin kannustaja on ollut aina äitini. Niin kauan kuin muistan, on äidillä aina viimeistään syksyn tullen alkanut bambuiset kutimet sauhuamaan. Äidilläni on pettämätön tyylitaju ja silmää kauneudelle. Hänen neulomuksensa ovat aina kauniin harmonisen värisiä ja neulomuksen saajan mieltymykset huomioonottavia. Äidin tekemät villasukat ovat usein kauniin harmaita, juuri niinkuin käyttövillasukkien mielestäni kuuluukin.




Nyt, kun olen itsekin äiti, tuntuu ihanalta ajatella, että voin jatkaa sukumme perinnettä ja kannustaa vuorostani omaa tytärtäni käsitöiden pariin. Äitini äiti, mummini, on myös ollut valtavan taitava neuloja ja virkkaaja. Äidin-äidin-äitini, Anna-mammani, oli taitava ompelija ja muutenkin kaikessa hurjan näppärä käsistään. Haluan kasvattaa tyttäreni arvostamaan käsityötä ja omaa käden jälkeä. Itseltäni kukaan ei ole koskaan vaatinut näpertelyä, vaan esimerkillä on osoitettu, miten mukavaa onkaan tehdä kaikkea itse. Minua on aina jaksettu kannustaa omien käsitöiden tekemiseen ja kaikkea tekemääni on aina ihasteltu, niin että olen saanut olla ylpeä itsestäni ja töistäni. Niinpä Kerttukin saa halutessaan aina tonkia minun lankavarastojani ja heti kun vaan puikot pysyvät kädessä opetan häntä mielelläni neulomaan, jos hän vain itse niin tahtoo. Jokunen vuosi sitä saadaan kuitenkin vielä odotella.

Tämä äitini Kertulle neuloma palmikkoneule on maailman ihanin!



Odotellessa ei kuitenkaan ole epäilystäkään siitä, etteikö Kertulla olisi kauniita neuleita aina vaatekaapissa, sillä hänellä on melkoinen joukko taitavia ihmisiä takanaan. Oman äitini lisäksi ihania neulomuksia ja käsitöitä Kerttu on saanut myös J:n näppärältä äidiltä ja isäni taitavalta vaimolta. Mummini ei enää pysty itse käsitöitä tekemään, mutta itse tehtyä arvostavana hän on lähettänyt Kertulle pehmoisia paketteja, joita on teettänyt osaavilla ystävillään.

Nämä ihanat menninkäis-villapöksyt äitini neuloi hyvissä ajoin jo ennen Kertun syntymää.

Myös isäni on hurjan taitava käsityö-ihminen. Hän on taitavin puuseppä/talonrakentaja/veneentekijä kenet tiedän. Toivonkin, että hän ehtisi tehdä Kertulle oman keinuhevosen, niinkuin teki minulle ja veljellenikin, ja tulevaisuudessa opettaisi Kerttua veistämään kaarnaveneitä ja rakentamaan linnunpönttöjä. Toivon, että isäni onnistuisi välittämään myös Kertulle ajatuksen siitä, että kaikkea voi tehdä itse, kun vaan rohkeasti uskaltaa kokeilla.


Puhdekoomasta palautumista

Niinkuin jo aiemmin mainitsin on kesääni mahtunut paljon myllerrystä, eikä aikaa ja energiaa ole löytynyt blogia päivittää. Myös kaikki käsityöt ja puhdehommat ovat olleet aikalisällä. Nyt vihdoin alkaa olla olo semmoinen, että tekee mieli kaivaa puikot ja langat esiin ja pistää kutimet sauhuamaan. Päätin lämmitellä neulontalihaksia aloittamalla villasukista. Ostin jo viime talvena Oulunkylän lankakaupan alennuskorista herkullisen pehmoista vaaleanpunaista Jade-lankaa. Lanka on 70% villaa ja 30% alpakkaa. Sukan varteen tein Cornwallilaista ristikko-kuviota, jonka löysin Mary Webbin Pieni Suuri Neulekirjasta. Sopii mielestäni mainiosti sukan varteen luomaan mukavaa muhkeutta ja muhkuraa nilkkoja lämmittämään.



































Näistä kuvista selvinnee, mikä se nyt niin kovin on elämää pistänyt myllerrykseen... <3



Pipoja

Tässä vielä muutama joulahja, jonka väkersin.


Suloiselle Lotalle, syntyi pehmoinen pipo.  Resorissa 1 oikein kiertäen, 1 nurin.
Pituuden oltua riittävä tein muutaman kavennuksen loppuun, kunnes keräsin kaikki silmukat sumppuun.  


Mustassa pipossa on korinpohjaneuletta.
Sininen neule on anopin lempiväreissä, ainaoikein, tehty kaulaliina.

Piirakkasukat



























Äidille tein joululahjaksi piirakkasukat hänen lempivärissään. Piirakkasukkien kuvio on ihanan yksinkertainen, sen oppii hetkessä ulkoa, eikä ohjetta tarvitse raahata mukana. Malli minun makuuni siis! Lankana käytin ihan perussukkalanka-Vilmaa, puikot oli muistaakseni kokoa 3,5. Ohjeena käytin Novitan sukkalehden piirakkasukkaohjetta. Ohje on mielestäni aika nafti, varsinkin jos käsiala on yhtään tiukahko.  Ohje väittää olevansa kokoa 38/39, mutta minun tekemäni olivat enemmänkin kokoa 37 (onneksi äidillä on pienet jalat!). Kantalapun tein korkeammaksi kuin ohjeessa, jotta sukka istuisi kauniisti jalkaan.

Piirakkakuvio 23 silmukalla:

  • n = nurja silmukka


  • o = oikea silmukka


  • lk = langan kierto


  • ylivetokavennus= nosta 1 silmukka neulomatta, neulo 1 silmukka ja vedä nostettu silmukka neulotun yli.

1krs: 5 n, 6 o, lk, 1 o, lk, 6 o, 5 n.
2krs: 4 n, 2 o yhteen, 5 o, lk, 3 o, lk, 5 o, tee ylivetokavennus, 4 n.
3krs: 3n, 2 o yhteen, 5 o, lk, 5 o, lk, 5 o, tee ylivetokavennus, 3n.
4krs: 2 n, 2 o yhteen, 5 o, lk, 7 o, lk, 5 o, tee ylivetokavennus, 2n.
5krs: 1n, 2 o yhteen, 5 o, lk, 9 o, lk, 5 o, tee ylivetokavennus, 1n.
6krs: 2 o yhteen, 21 o, tee ylivetokavennus.

Kuviota tehdään sukissa II ja III puikoilla. II puikolla on 12 ja III puikolla 11 silmukkaa. IV ja I puikoilla tehdään joustinneuletta 1 silmukka oikein kiertäen, 1 silmukka nurin. IV puikolla on 14 silmukkaa ja I puikolla 13. Yhteensä siis 50 silmukkaa.

Kantalappu on vahvennettu (joka toinen silmukka nostetaan, ja joka toinen neulotaan oikein, nurjalla puolella kaikki nurin).
Kärkikavennukset tehdään tekemällä piirakkakuviossa kavennukset ilman langankiertoja, samalla joustinneuleen molemmissa reunoissa I puikon lopussa ja IV puikon alussa tehdään kavennukset niin, että I puikon lopussa neulotaan kaksi oikein yhteen ja IV puikon alussa tehdään ylivetokavennus. Kun piirakkakuvio loppuu jatketaan kavennuksia II puikon alussa ja III puikon lopussa, kunnes jäljellä on 6s. Sitten katkaistaan lanka, pujotetaan se silmukoiden läpi, kiristetään ja päätellään. 


Villatakki

Muutama vuosi takaperin hurahdettuani neulomiseen toden teolla päätin, että vielä jonain päivänä tekisin itselleni villatakin. Pitkän aikaa tuo haave villatakin teosta tuntui hirmuisen kaukaiselta ajatukselta. Kyllähän minä pyöräytän sukat jos toisetkin, pipot eivät tuota vaikeuksia ja lapasenkin taidan, mutta villatakki... Enhän minä nyt veikkoset sellaista osaisi tehdä!



Tänä syksynä otin vihdoin härkää sarvista. Aloitin villatakin teon suunnittelemalla ja tutustumalla useisiinkin ohjeisiin. Mikään valmis ohje ei vaan oikein miellyttänyt silmääni. Useassa mallissa ohje taas oli minulle aivan hepreaa. Toiveissani villatakkini olisi mahdollisimman yksinkertainen ilman mitään kummempia krumeluureja. Monet vastaani tulleet ohjeet sisältivät jos jonkinmoisia palmikkoja, kuvioita, kavennuksia, pintaneuleita ja härpäkkeitä. Niinpä päätin uhkarohkeasti tehdä koko takin päästäni.
























Mallia otin eräästä vanhasta villatakista, joka on alunperin kuulunut J:n äidille. Lisäksi katsoin hihansuiden, pääntien ja hihojen teon periaatteita mm. Novitan syksyllä 2013 ilmestyneestä lehdestä (mm. mallit nro. 73, 79, 33). Yhdistelin malleja, ohjeita ja ideoita mieleni mukaan. Lankana käytin Novitan isoveljeä ja puikot olivat neloset.





Eniten jouduin kamppailemaan hihojen kanssa. Aluksi yritin tehdä hihat poimimalla hiha-aukon silmukat ja neulomalla suljettuna pötkönä, mutta kavennukseni saivat hihan näyttämään kerrassaan hirvittävältä puikulalta. Jokusen kerran purettuani (x7), sain vihdoin mieleiseni hihan väkerrettyä.




























Itkua ja hampaidenkiristystä aiheutti myös saumojen siistiksi saaminen. Hiemanhan nuo ovat vänkyrät ja hihatkin jokseenkin hullunkurisesti asettuvat, mutta onko tuo nyt niin nuukaa...


































Siitä tuli kuitenkin ihka oikea villatakki!


































Villatakki, jossa kettutytön on hyvä halailla puita... tai nojailla niihin.
Tuo Damn Fine Coffee-rintaneula on täältä.


I finally made a cardigan by myself. It was a long time dream for me to make one. I have been excited about knitting for a couple of years now but have been making mostly woolen socks. I couldn't find a pattern that would be perfect for my taste, so I had to make one up by myself. I know my cardigan is not perfect, but still it is a real cardigan made by me and that makes me proud. The Damn Fine Coffee -brooch is from here.

Syksy ja alpakkapipo

Minä rakastan syksyä. Rakastan! Olen myös kovin mieltynyt sinapinkeltaiseen väriin sekä alpakoihin. Siispä olenkin ollut viimeaikoina onneni kukkuloilla syksyn keskellä keltaisessa alpakkapipossani.

Alpakkalanka on ihanan pehmeää käsissä, mutta olisi pitänyt tehdä kaksinkertaisella langalla. Nyt tuotos oli turhan epätasaista ja ohuella langalla kovin vaikeaa neulottavaa. Malli oli helppo; resoriin yksi oikein kiertäen-yksi nurin, loput oikeaa suljettuna neuleena. Muutaman kerran kaventelin, ennenkuin kiristin loput silmukat yhteen. Pisteeksi iin päälle tupsu. Lankaa jäi vielä ja aionkin tehdä vielä toisen pipon kaksinkertaisella langalla.

Neuloessani palasin ajtuksissani Jurmoon, missä kohtasin kolme valloittavaa alpakkaa. Jonain päivänä minulla vielä on oma talo ja pihamaalla alpakka jos toinenkin!











































I adore this time of the year! The colours of the nature are beautiful. My new favourite colour is mustard yellow. Drops Alpaca yarn has the perfect colour and it's so soft. I wish that someday I'll have a house of my own and an alpaca as a pet...

Silakka-lapaset

Kappas, sitähän eletään kohta jo lokakuuta. Minä rakastan syksyä, pimeitä iltoja, kynttilän valoa, sateen ropinaa, syksyisen metsän tuoksua, sieniä, kumisaappaita, ruskaa, viileitä iltoja, villasukkia ja lapasia!

Ilahduin vallan, kun asteet lämpömittarissa osoittivat, että lapaset ovat taas tarpeen. Viime keväänä, tein jämälangoista J:lle lapaset. Tuolloin sattui ilmat jo olemaan sen verran leudommat, että lapasia ei montaakaan kertaa ehditty pitää. Nyt kaivoin ne esiin ja ajattelin esitellä tuotokseni täälläkin. Mielestäni muistuttavat jollain tapaa hieman silakoita. Lankana käytin 7-veljestä keskiharmaata ja sinistä Novitan Nostalgiaa. Aika kivasti toimivat nuo värit yhdessä, eiköstä vaan?

Resorista tulee aika siisti, kun tekee yksi oikein kiertäen-yksi nurin -yhdistelmää. Pilkullisuus tulee tekemällä joka toisen kierroksen harmaalla ja joka toisella kierroksella sinistä ja harmaata vuorottelemalla. Yksinkertaisen nättiä.

Syksyn saavuttua minullakin taas puikot sauhuaa, mutta valmiita tekeleitä ei ole vielä näyttää. Kunhan tämän viikon jälkeen harjoittelujaksoni päättyy, voin omistaa taas elämäni paremmin neulomiselle ja näpertelyille. Hip hei!



Palmikkopanta

Tovi sitten valmistui korville uusi lämmittäjä. Olin ajatellut tehdä semmoisen mummomaisen tyylikkään palmikkopannan. Pannan valmistuttua aloin kuitenkin empimään, notta onkohan moinen palmikkokuosi kuitenkaan oikein mieleeni. Päätin työstää tekelettä lisää, ja sainkin aikaiseksi monikäyttöpannan. Niinä päivinä, kun haluan syleillä sisäistä mummoani, voin käyttää turbaanimaista palmikkokuosipantaa, kun taas päivinä jolloin tytönhupakko minussa saa vallan, voin pukea pannan päähäni käännettynä rusetilla. Tylsyyspäivinä pannan voi pukea ilman rusettia tahi palmikkokuosia. Kätevää.


 
I made this headband last week. There's three ways of wearing it. Quite handy don't you think?


Pikkusiskon pipo

Pikkusiskoni huitelee pitkin maailmaa. Viime viikonloppuna nähtiin pitkästä aikaa. Joulun tienoilla häneltä oli jo tullut toive piposta. Pipon piti olla "semmoinen suippana, laitapuolen kulkijamainen tupsulla". Sunnuntaina sai tyttö päähänsä lämmikettä. Mieltäni lämmittää ajatus tupsupäisestä rimpulaisestani milloin isossa omenassa, milloin valon kaupungissa.


"suippana tupsulla"





























































My little sister asked me to make her a beanie. She wanted it to be "hobo-ish with a bobble". 

Herra Pupu

Piskuinen kummipoikani täytti vastikään 3 vuotta. Lahjaksi hänelle väkersin pupusen. Ohje on päästäni. Yritin tehdessä kirjoittaa sitä ylös, mutta nyt kun palasin muistiinpanoihini en saa niistä selvää juuri lainkaan. Käykö teille muille neulojille ikinä niin?

Kummipoika oli kyllä ehdottomasti sitä mieltä, ettei kyseessä ole mikään pupu vaan ilmiselvästi tyttödinosaurus!






























I knitted this bunny for my godson for his 3th birthday. He liked it a lot but was convinced that it is not a bunny but a dinosaur girl.

Slipoveri

Tein J:lle joululahjaksi slipoverin. Vasta nyt ehdin ottaa siitä kuvia. Eihän tuo nyt kummoinen ole, mutta olen siitä tavattoman ylpeä, sillä se on ensimmäinen isompi neulomus, jonka olen tehnyt. Aiemmin olen näpertänyt vain sukkia, kaulaliinoja, pipoja ja lapasia. Nyt päätin, että on aika siirtyä isompien neuleiden pariin. Haasteellisen slipoverista teki se, että minulla ei ollut mitään ohjetta ja koska halusin pitää sen yllätyksenä J:lle ei työtä sovitettu kertaakaan. Slipoverin tekovaiheessa pyrin mallaamaan sitä toiseen (puuvillaiseen), joka J:llä on ollut käytössä. Ihan kelpohan tuosta tuli.


I made this slipover to J for Christmas. This is the first time I knitted something else than socks, mittens, hats or scarfs. I know it's not much, but I am extremely proud of it!

Korvien lämmikettä

Tukka nutturalla on pipo monasti hieman hankala vaihtoehto. Korvani ovat kuitenkin vallan herkät kylmyydelle, enkä siedä tuulta korvissa laisinkaan. Ratkaisu pulmaan löytyi täältä.

Rusettipanta syntyi käden käänteessä. Colourme-blogin ohjeet ovat oivalliset. Saattanen tehdä tällaisia vielä muissakin väreissä.







Joulun lahjoja osa 2

Ennen joulua kutimeni sauhusivat. Tässä otoksia joistain neulomistani lahjoista.

Valkoisista lapasista piti alunperin tulla sukat. Ohje oli Novitan sukkalehdestä. Aloitin työn turhan ohkaisilla puikoilla ja tiukalla käsialalla ja pian kävikin ilmi, etten saisi aikaan piirakkasukkia, vaan piirakkalapaset.

Säärystimet oli leppoisat kutoa, sillä tein ne päästäni rennolla otteella niin, että ne ovat eriparia. Neuloin ne suljettuna neuleena ja alun resorin jälkeen neuloin aina muutaman rivin nurjaa ja muutaman oikeaa neuletta, niin että muodostui epätasaisia "makkaroita". Koristeena napit, jotka bongasin Etsystä.

Rannekkeet tein ohkaisilla puikoilla helmineuleena. Pipot taasen suljettuna neuleena kaksi oikein- kaksi nurin -resoria. Kavennukset aloitin vasta, kun tekeleen pituus oli jo reilumpi, niin että taitos jäi tarpeeksi pitkäksi. Sukkien varsi on korinpohja-neuletta. Kantapää on ristiin vahvistettu ja kärjessä kapea nauhakavennus. 



































Mustasta lagasta neulottuja tekeleitä on hirmu hankala kuvata... Turkanen!









































Here are some of the Christmas gifts I knitted. The buttons I used for decoration are from Etsy.

Palmikkosukat

Marraskuu on ollut täynnä puhdetta joululahjojen parissa, mutta en voi vielä paljastaa, mitä kaikkea olen näpertänyt, sillä haluan lahjojen olevan yllätyksiä saajilleen. Huomioitavaa sekin, että suurin osa lahjoista on vielä kovasti kesken. Arkistojen kätköistä löysin kuvia palmikkosukista, jotka tein viime vuonna syntymäpäivä-/joululahjaksi hyvälle ystävälleni. Nämä sukat ovat historialliset, sillä ne saivat minut aikanaan pitkästä aikaa innostumaan neulomisesta toden teolla. Ohjeen sukkiin löysin Novitan Sukkalehdestä, joka ilmestyi viime vuonna. Lehti on ollut kerrassaan oivallinen kaikkine ohjeineen.







































These are a pair of  woolen socks that I made a year ago for my friend as a birthday/Christmas present. I have been super busy this month making gifts for Christmas. The gifts can be shown here only  after Christmas because I want to keep them as a surprise...