Heijastimia
Tänä jouluna usea toveri löysi antamastani paketista heijastimen. Heijastimia valmistui huovasta, puunapeista ja itseliimautuvasta heijastinkankaasta. Puisten heijastinnappien taustalle liimasin rintaneula-aihion, jolla nappi on helppo kiinnittää vaikkapa takinrinnukseen. Napit maalasin aluksi akryylimaaleilla ja suojasin pinnan lakalla.
Joulun lahjoja osa1.
Onnistuin tavoitteessani tänä jouluna ja tein kaikki lahjat itse. Olen yllättynyt, ettei minulle edes tullut hirmuista paniikkia ja stressiä lahjoja tehdessä. Päinvastoin, oli hermolepoa näperellä syksyn pimeinä iltoina rakkaita ihmisiä samalla miettien. Oli myös todella helpottavaa, ettei minun tarvinnut juurikaan mennä kaiken sen ihmispaljouden keskelle kauppoihin hikoilemaan.
Fredrikinkadulla Helsingissä sijaitsee oivallinen askartelutarvikkeiden kauppa Hobby Point, jossa törmäsin puisiin maatuska-aihioihin. Maalasin maatuskat ihanalle ystäväiselleni Marjatalle sekä suloiselle kummipojalleni Severille. Maaleina käytin pienoismalleille tarkoitettuja akryylimaaleja. Pinnalle sivelin vielä kiiltävän lakan, jotta värit eivät tuhraantuisi ja kuluisi.
Purnukat tein armaalle Tuutikkiselleni, joka kovasti ihasteli aiemmin syksyllä tekemiäni purkkeja.
These are some of the Christmas gifts I made. I made all Christmas gifts by myself this year. It was great. I enjoyed a lot of making all these little DIY-projects. The best part was that I didn't need to go in the middle of the endless crowd inside all the stores. Instead I got to stay at home with Fedja the cat!
Fredrikinkadulla Helsingissä sijaitsee oivallinen askartelutarvikkeiden kauppa Hobby Point, jossa törmäsin puisiin maatuska-aihioihin. Maalasin maatuskat ihanalle ystäväiselleni Marjatalle sekä suloiselle kummipojalleni Severille. Maaleina käytin pienoismalleille tarkoitettuja akryylimaaleja. Pinnalle sivelin vielä kiiltävän lakan, jotta värit eivät tuhraantuisi ja kuluisi.
Purnukat tein armaalle Tuutikkiselleni, joka kovasti ihasteli aiemmin syksyllä tekemiäni purkkeja.
These are some of the Christmas gifts I made. I made all Christmas gifts by myself this year. It was great. I enjoyed a lot of making all these little DIY-projects. The best part was that I didn't need to go in the middle of the endless crowd inside all the stores. Instead I got to stay at home with Fedja the cat!
Käsisaippuan uudet vaatteet
Päätin ehostaa käsisaippualle oman pumppupurkin. Pumppupullo on alkujaan Dermosilin Dermonature-sarjan suihkusaippua. Oivallinen, vänkän tuoksuinen saippua olikin ja ecocert-sertifioituakin. Suihkusaippuan käytettyämme täytin purtilon uudelleen käsisaippualla. Pullon harmaa väri oli minusta nätti ja niinpä revin siitä vanhan etiketin pois ja väkersin Dymolla tekstejä koristukseksi sekä informaatioksi kaikenkielisille wc-vierailijoille.
I decorated a bottle for hand soap with Dymo. Now it's pretty and informative.
Joulukalenteri
Tein joulukalenterin pitkästä aikaa itse. Lapsena minulla ja ystävälläni Marjatalla oli tapana tehdä toisillemme joka vuosi kuvalliset joulukalenterit. Ne rakentuivat kahdesta kartonginpalasta, joista toiseen leikkasimme ensin luukut, sitten liimasimme ne päällekkäin ja lopuksi piirsimme kuvat jokaiseen luukkuun. Luukut kiinnitettiin teipillä. Kuvat olivat melkein joka vuosi samat, jokaiselle adventille oma määrä kynttilöitä, itsenäisyyspäivään siniristilippu, Lucia-neito numeroon 13, tonttuja, pipareita ja lumihiutaleita.
Tällä kertaa en ruvennut piirtämään kalenteria, vaan tein sen tulitikkurasioista, kuten äidilläni oli tapana tehdä minulle ja veljelleni, kun olimme vielä piskuisia. Äidin versiossa rasiat liimattiin pahville. Itse päädyin ripustelemaan koristelemiani rasiota satiininauhoilla kepukkaan. Lopputulos on melko onnistunut, mutten saanut siitä kovinkaan mairittelevaa otosta, marraskuussa kun ei valoa riitä kuin hetken päivässä, turkanen!
Sisällöt ovat rasioihin vielä laittamatta. J lupasi täyttää osan rasioista ja itse täytän osan. Fedjallekin voisi muutaman luukun omistaa, vaikka ainakaan hänen suurinta herkkuaan, katkarapua, en taida rasiaan haisemaan sujauttaa, mutta ehkäpä maitonappi jos toinenkin.
When I was a little girl, me and my friend Marjatta, used to make advent calendars every year to each other. This year after many years I decided to make an advent calendar by myself again. I used empty matchboxes, satin ribbons, tissuepaper and some decorative stickers. As you can see, my cat Fedja loves to participate in everything I do. J promised to fill all the even numbers for me to open and i shall fill the rest for him and maybe a few boxes for Fedja (not going to fill them with his biggest treat shrimps, but maybe with something that doesn't start to stink...)
Tällä kertaa en ruvennut piirtämään kalenteria, vaan tein sen tulitikkurasioista, kuten äidilläni oli tapana tehdä minulle ja veljelleni, kun olimme vielä piskuisia. Äidin versiossa rasiat liimattiin pahville. Itse päädyin ripustelemaan koristelemiani rasiota satiininauhoilla kepukkaan. Lopputulos on melko onnistunut, mutten saanut siitä kovinkaan mairittelevaa otosta, marraskuussa kun ei valoa riitä kuin hetken päivässä, turkanen!
Sisällöt ovat rasioihin vielä laittamatta. J lupasi täyttää osan rasioista ja itse täytän osan. Fedjallekin voisi muutaman luukun omistaa, vaikka ainakaan hänen suurinta herkkuaan, katkarapua, en taida rasiaan haisemaan sujauttaa, mutta ehkäpä maitonappi jos toinenkin.
 |
| Tulitikkurasioiden "kuoriminen" oli ehkä hankalinta koko hommassa. Ehkä ensi kerralla voisin päällystää rasiat jollain peittävämmällä materiaalilla kuin silkkipaperilla, jolloin askin oma kuosi ei kuultaisi läpi. |
 |
| Fedja halusi myös osallistua askarteluun. |
 |
| Kehnot kuvat eivät kerro enemmän kuin tuhat sanaa, mutta ehkä jotakin sentään... |
When I was a little girl, me and my friend Marjatta, used to make advent calendars every year to each other. This year after many years I decided to make an advent calendar by myself again. I used empty matchboxes, satin ribbons, tissuepaper and some decorative stickers. As you can see, my cat Fedja loves to participate in everything I do. J promised to fill all the even numbers for me to open and i shall fill the rest for him and maybe a few boxes for Fedja (not going to fill them with his biggest treat shrimps, but maybe with something that doesn't start to stink...)
Kutimet sauhuaa
Syksyn saavuttua minun lempipuuhaani on neulominen. Voi veljet, että onkin ihana väkertää illan pimentyessä, kynttilöiden loisteessa. Loppukesästä äitini ilahdutti minua hankkimalla ihastuttavaa lenkkialpakkaa Hämeenlinnan Wetterhoffilta. Jos lainkaan on mieltynyt jonkin sorttiseen näpertelyyn niinkuin minä, en suosittele vierailemaan kyseisessä liikkeessä. Sieltä kun haluaisi kaiken mukaansa. Varsinkin kaikki ne ihanat langat huutavat nimeäni. Lenkkialpakasta valmistui itselleni tuubihuivi lämmikkeeksi syysviimojen keskelle. On pehmeä kuin mikä, ja kerrassaan lämmin.
Lisäksi olen aloittanut joululahjojen pakertamisen. Tänäkin vuonna J:n kanssa pyrimme välttämään kaikenlaista ostosmaniaa ja teemme lahjat itse tai ostamme jotain käytettyä, ihan vaan jottei kävisi niin kuin uhataan siinä Baddingin tulkitsemassa laulussa jossa Miss Universumia kehoitetaan hymyilemään.
P.S. Ostin tuon lampun Huuto.netistä ja sille pitäisi keksiä jokin sortin varjostin. Olisiko sinulla mitään ideoita?
Lisäksi olen aloittanut joululahjojen pakertamisen. Tänäkin vuonna J:n kanssa pyrimme välttämään kaikenlaista ostosmaniaa ja teemme lahjat itse tai ostamme jotain käytettyä, ihan vaan jottei kävisi niin kuin uhataan siinä Baddingin tulkitsemassa laulussa jossa Miss Universumia kehoitetaan hymyilemään.
P.S. Ostin tuon lampun Huuto.netistä ja sille pitäisi keksiä jokin sortin varjostin. Olisiko sinulla mitään ideoita?
Purnukat
Pienenä lauantaiprojektina toteutin purnukoiden uudistuksen. Idean varastin täältä. Nuo muoviset eläinfiguurit olivat siitä hankalia, että ne ihmeellisesti hylkivät maaliani. Lopulliseen tulokseen pääsin maalaamalla niihin noin seitsemän kerrosta. Samalla uudistin maustepurkkieni kannet. En ole koskaan suuremmin välittänyt metallinväristä ja valkoisena kannet näyttävätkin reilusti somemmilta.
Mukavaa viikonloppua!
Rintarossit
Muistatkos, kun aikoja sitten kerroin, että aloitin pienen askartelupuhteen? Viimeinkin sain jotain valmiiksi. Näpertelin tuommoisia rintarosseja ja sormuksen. En ole aiemmin moisia tehnyt, joten jouduin sormuksenkin tekemään kertaalleen uudelleen. Jälki oli niin kovin suttuista. Eihän se käy päinsä. Purkua ja uudelleen tekoa siis. Mukavaa näpertelyähän tämä oli, lukuunottamatta sitä hetkeä, kun sormenpääni liimautuivat yhteen pikaliiman ansiosta...
Satulasuoja, avainnauha ja täytetyt sienet
Minulla on ollut tänään jokseenkin puuhakas päivä. Johtunee varmaankin tuosta ihastuttavasta kesäisestä säästä, joka Helsingissä parhaillaan vallitsee. Aluksi sain päähäni, notta pyöräni, Olga Amalia Öglandin, satulalle täytyy tehdä jotain. Satula on vanha, josta päälliset repsottavat niin kovin, että housut menee pyöräillessä rikki, tahi vähintään värjääntyy mustaksi takamuksesta. Paremman kankaan puutteessa silppusin vanhat housuni tilkuiksi. Kangas on vakosamettia ja sopii mielestäni Olgan luonteelle vallan mainiosti. Toki ongelmaksi saattaa muodostua kankaan vedenpitämättömyys. Kunhan taas saan inspiraation, niin ompelen Olgalle sateen varalta toisen satulasuojuksen vaikkapa vanhasta sadetakista. Koska olen mahdoton hätähousu ja malttamattomuus on toinen nimeni, en mitannut satulaa ennakkoon, en tehnyt kaavoja, enkä suunnitellut suojusta muutenkaan sen paremmin. Ihan kelvollinen siitä tuli silti, tosin hitusen liian suuri.
Satulasuojuksen valmistuttua koin, että jotakin on vielä näperreltävä. Puuhelmistä, kuminauhasta ja jonkun laatikosta löytyneen mainosavainnauhan metallihärpäkkeestä kokosin itselleni avainnauhan töihin. Luulisi tuovan piristystä arkiseen aherrukseen moiset värit.
Kaiken näpertelyn päätteeksi minut yllätti nälkä. Kaupasta löytyneet jättiherkkusienet ilahduttivat minua kovin, sillä täytettynä ne ovat tämän hetkistä lempiruokaani. Sen lisäksi, että ne ovat turkasen maukkaita, ovat ne helppoakin helpompi valmistaa. Valmistusohje on simppeli: 1.Ota sienistä kannat irti 2.Täytä sienet aurajuustolla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla 3.Ripottele päälle reilusti juustoraastetta 4.Laita sienet uuniin suunnilleen 200-asteeseen ja ota pois, kunhan ovat nahistuneet ryppyisiksi ja juusto päällä on kullanruskean rapsakkaa. Sienien lisäksi valmistin myös ikisuosikkejani täytettyjä kesäkurpitsoita. Kesäkurpitsojen ohjeen voin laittaa joskus toiste. Niitä teen joka kerta hieman eri tavoin ja aina maistuu niin, että napa tirisee.
Satulasuojuksen valmistuttua koin, että jotakin on vielä näperreltävä. Puuhelmistä, kuminauhasta ja jonkun laatikosta löytyneen mainosavainnauhan metallihärpäkkeestä kokosin itselleni avainnauhan töihin. Luulisi tuovan piristystä arkiseen aherrukseen moiset värit.
Kaiken näpertelyn päätteeksi minut yllätti nälkä. Kaupasta löytyneet jättiherkkusienet ilahduttivat minua kovin, sillä täytettynä ne ovat tämän hetkistä lempiruokaani. Sen lisäksi, että ne ovat turkasen maukkaita, ovat ne helppoakin helpompi valmistaa. Valmistusohje on simppeli: 1.Ota sienistä kannat irti 2.Täytä sienet aurajuustolla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla 3.Ripottele päälle reilusti juustoraastetta 4.Laita sienet uuniin suunnilleen 200-asteeseen ja ota pois, kunhan ovat nahistuneet ryppyisiksi ja juusto päällä on kullanruskean rapsakkaa. Sienien lisäksi valmistin myös ikisuosikkejani täytettyjä kesäkurpitsoita. Kesäkurpitsojen ohjeen voin laittaa joskus toiste. Niitä teen joka kerta hieman eri tavoin ja aina maistuu niin, että napa tirisee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)