Neiti Reporanka

Mitään lelujahan tuollainen 5 kuukautinen pikku ipana ei oikeastaan tarvitse, mutta halusin silti tehdä Kerttuselleni oman pupun. Pupu valmistui trikookankaasta suit sukkelaan koneella hurauttaen, ilman kaavoja ja turhia stressaamatta. Juuri niinkuin kaikki ompelutyöni. Kasvot kirjoin ja korvien sisään ompelin paistopussia rapisemaan mukavasti. Koska pupusta tuli vallan lötkö, kirjoin hänelle nukkuvat silmät ja nimesin Neiti Reporangaksi. Toimikoon sitten tulevaisuudessa esimerkkinä, kun ollaan nukutuspuuhissa.

Itse tekemisen riemusta

Kutimointia -blogin Liina kirjoitti ihastuttavasti omasta äidistään ja heidän yhteisestä rakkaudestaan käsitöihin. Tästä inspiroituneena halusin minäkin kirjoittaa äidistäni ja ylpeillä hänen kauniilla neulomuksillaan.

Tämä äitini neuloma ihana mekko oli talvi-tytöllämme päällä kastetilaisuudessa.

Kuten Liinalla, minullakin suurin käsitöiden pariin kannustaja on ollut aina äitini. Niin kauan kuin muistan, on äidillä aina viimeistään syksyn tullen alkanut bambuiset kutimet sauhuamaan. Äidilläni on pettämätön tyylitaju ja silmää kauneudelle. Hänen neulomuksensa ovat aina kauniin harmonisen värisiä ja neulomuksen saajan mieltymykset huomioonottavia. Äidin tekemät villasukat ovat usein kauniin harmaita, juuri niinkuin käyttövillasukkien mielestäni kuuluukin.

Nyt, kun olen itsekin äiti, tuntuu ihanalta ajatella, että voin jatkaa sukumme perinnettä ja kannustaa vuorostani omaa tytärtäni käsitöiden pariin. Äitini äiti, mummini, on myös ollut valtavan taitava neuloja ja virkkaaja. Äidin-äidin-äitini, Anna-mammani, oli taitava ompelija ja muutenkin kaikessa hurjan näppärä käsistään. Haluan kasvattaa tyttäreni arvostamaan käsityötä ja omaa käden jälkeä. Itseltäni kukaan ei ole koskaan vaatinut näpertelyä, vaan esimerkillä on osoitettu, miten mukavaa onkaan tehdä kaikkea itse. Minua on aina jaksettu kannustaa omien käsitöiden tekemiseen ja kaikkea tekemääni on aina ihasteltu, niin että olen saanut olla ylpeä itsestäni ja töistäni. Niinpä Kerttukin saa halutessaan aina tonkia minun lankavarastojani ja heti kun vaan puikot pysyvät kädessä opetan häntä mielelläni neulomaan, jos hän vain itse niin tahtoo. Jokunen vuosi sitä saadaan kuitenkin vielä odotella.

Tämä äitini Kertulle neuloma palmikkoneule on maailman ihanin!

Odotellessa ei kuitenkaan ole epäilystäkään siitä, etteikö Kertulla olisi kauniita neuleita aina vaatekaapissa, sillä hänellä on melkoinen joukko taitavia ihmisiä takanaan. Oman äitini lisäksi ihania neulomuksia ja käsitöitä Kerttu on saanut myös J:n näppärältä äidiltä ja isäni taitavalta vaimolta. Mummini ei enää pysty itse käsitöitä tekemään, mutta itse tehtyä arvostavana hän on lähettänyt Kertulle pehmoisia paketteja, joita on teettänyt osaavilla ystävillään.

Nämä ihanat menninkäis-villapöksyt äitini neuloi hyvissä ajoin jo ennen Kertun syntymää.

Myös isäni on hurjan taitava käsityö-ihminen. Hän on taitavin puuseppä/talonrakentaja/veneentekijä kenet tiedän. Toivonkin, että hän ehtisi tehdä Kertulle oman keinuhevosen, niinkuin teki minulle ja veljellenikin, ja tulevaisuudessa opettaisi Kerttua veistämään kaarnaveneitä ja rakentamaan linnunpönttöjä. Toivon, että isäni onnistuisi välittämään myös Kertulle ajatuksen siitä, että kaikkea voi tehdä itse, kun vaan rohkeasti uskaltaa kokeilla.

Kertun kirjoneulesukat

Löysin käsityöjemmastani kirjoneulesukat, jotka tein Kertulle jo ennen hänen syntymäänsä. Ne olivat jääneet päättelemättöminä unohduksiin. Nyt sain sukat valmiiksi ja ne ovakin juuri sopivan kokoiset.

Mobile

Jo raskausaikana aloittamani mobile valmistui vihdoin. J teki rungon, jonka minä maalasin. Norsut, tähdet, pilvet ja kuu on tehty askarteluhuovasta. Ihan vielä ei Kerttu ole suuremmin mielenkiintoa mobilea kohtaan osoittanut, mutta eiköhän tuijottelun aika vielä koita.

Junasukat, tumput ja tupsupipo

Meidän pikkuinen tyttösemme päätti tupsahtaa maailmaan hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa. Synnytystä edeltävänä iltana sain enteilevästi valmiiksi tämän setin; junasukat, tumput ja tupsupipon. Mikäs siinä oli tyttösen maailmaan tulla, kun sai pukea lämpöistä alpakkaa päälleen. Junasukkien ohje on täältä. Muuntelin hieman ohjetta pienemmäksi. Tumput tein omasta päästä, samoin pipon. Lanka on Dropsin alpakkaa kaksinkertaisena. Vauvoille on ihana neuloa, kun tulee nopeasti valmista ja kaikki näyttää turkasen söpöltä pikkuisen päällä!

Köllöttelypeitto nyytille

Ennen joulua tein köllöttelypeittosen tulevalle nyytille. Puhde oli oikein mieluinen. En olekkaan aikaisemmin tehnyt mitään tilkkutyöksi laskettavaa. Oli mukava tallentaa kirjoen raskausajan lempinimiä vauvalle peittoon. Kuvia oli turkasen hankala saada tähän pimeään vuodenaikaan. Jyrkässä valossa ryppyisyys korostuu, mutta onko tuo nyt niin nuukaa.

Nuttu nro 2

Tekaisin nyytille toisenkin nutun. Otin jonkin verran mallia tästä ohjeesta, mutta sävelsin aika paljon silmukkamäärissä. Lopputulos on hieman hassun mallinen; lyhyt ja leveä. Lisäksi tuo tulee varmaan olemaan nyytille sopiva vasta joskus vuoden päästä, ellei satu käymään niin, että vauvani on jättiläismäinen syntyessään. Lankana käytin Novitan Nallea.

Alpakkainen nuttu

Viime viikolla valmistui tulevalle nyytille oma alpakkainen nuttu. Väri on vanha lempparini sinapinkeltainen. Lankana Dropsin Alpaca, josta tein aikanaan itselleni pipon ja toverin pikkuiselle sukat. Suloiset napit löytyivät Itäkeskuksessa sijaitsevasta lanka- ja ompelutarvikekaupasta (en muista nimeä, olisiko joku Tikki? Siksakki? tms). Ohjeen nuttuun löysin täältä. Muuntelin hieman silmukkamääriä sieltä täältä, että sain aikaiseksi tarpeeksi pienen tekeleen. Saattaa olla, että joudun vielä hieman fiksaamaan tuota huppua, sillä se jäi jotenkin ahtaan oloiseksi. Neuloin kaksinkertaisella langalla, sillä halusin nutun olevan mahdollisimman pehmeä ja lämmin, ettei pikkuisen poloisen tarvitse palella sitten helmikuun pakkasilla.

Pesänrakennusta

Viime viikolla se sitten alkoi. Pesänrakennusvietti. Sain päähäni, että ruokapöytämme ja tuolimme on maalattava. Ja sen piti tapahtua nyt, eikä heti. Marssin Starkkiin ja ostin maalia. Koko päivän sudittuani sain valmista. Ruokailutilan ilme kirkastui kertaheitolla!

Lähtötilanne.
Tummanruskeaksi petsattu pöytä, johon Fedja on tehnyt omat puumerkkinsä.

Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen meinasi tulla itku. Voiko tästä ikinä tulla hyvä?

Muistoja Fedjasta.

Tuo maalitela oli eri kätevä.

Tuoleihin valitsin hieman eri sävyn kuin pöytään, jotta lopputulos ei olisi liian tylsä.

Ta-daa!

Kyllä nyt kelpaa!

Puhdekoomasta palautumista

Niinkuin jo aiemmin mainitsin on kesääni mahtunut paljon myllerrystä, eikä aikaa ja energiaa ole löytynyt blogia päivittää. Myös kaikki käsityöt ja puhdehommat ovat olleet aikalisällä. Nyt vihdoin alkaa olla olo semmoinen, että tekee mieli kaivaa puikot ja langat esiin ja pistää kutimet sauhuamaan. Päätin lämmitellä neulontalihaksia aloittamalla villasukista. Ostin jo viime talvena Oulunkylän lankakaupan alennuskorista herkullisen pehmoista vaaleanpunaista Jade-lankaa. Lanka on 70% villaa ja 30% alpakkaa. Sukan varteen tein Cornwallilaista ristikko-kuviota, jonka löysin Mary Webbin Pieni Suuri Neulekirjasta. Sopii mielestäni mainiosti sukan varteen luomaan mukavaa muhkeutta ja muhkuraa nilkkoja lämmittämään.

Näistä kuvista selvinnee, mikä se nyt niin kovin on elämää pistänyt myllerrykseen... <3

Pipoja

Tässä vielä muutama joulahja, jonka väkersin.

Suloiselle Lotalle, syntyi pehmoinen pipo.  Resorissa 1 oikein kiertäen, 1 nurin.
Pituuden oltua riittävä tein muutaman kavennuksen loppuun, kunnes keräsin kaikki silmukat sumppuun.  

Mustassa pipossa on korinpohjaneuletta.
Sininen neule on anopin lempiväreissä, ainaoikein, tehty kaulaliina.