Palmikkopanta
Tovi sitten valmistui korville uusi lämmittäjä. Olin ajatellut tehdä semmoisen mummomaisen tyylikkään palmikkopannan. Pannan valmistuttua aloin kuitenkin empimään, notta onkohan moinen palmikkokuosi kuitenkaan oikein mieleeni. Päätin työstää tekelettä lisää, ja sainkin aikaiseksi monikäyttöpannan. Niinä päivinä, kun haluan syleillä sisäistä mummoani, voin käyttää turbaanimaista palmikkokuosipantaa, kun taas päivinä jolloin tytönhupakko minussa saa vallan, voin pukea pannan päähäni käännettynä rusetilla. Tylsyyspäivinä pannan voi pukea ilman rusettia tahi palmikkokuosia. Kätevää.
I made this headband last week. There's three ways of wearing it. Quite handy don't you think?
Turkanen!
Hortonomit hoi! Kertokaa, miksi orkidealleni kävi näin kehnosti. Se kasvatti ensin hienon uuden varren, johon ilmestyi mehevät nuput. Aikansa nuppuja riiputettuaan päätti kuihduttaa ja tiputtaa ne. Ihan tuosta noin vaan. Tuhannen tulimmaista kuinka minua tämä kismittääkin!
Why, oh why, did this happen to my orchid?
Why, oh why, did this happen to my orchid?
Pääsiäinen
Tänään ilma helli helsinkiläisiä. Eihän näin kaunista ja aurinkoista pitkäperjantaita ole nähty miesmuistiin. Mainiota kerrassaan! Kuljeskelin Pikku Huopalahden tienoilla ja nautin maisemista. Jollakin kummalla tavalla tuo kyseinen kaupunginosa miellyttää silmääni erikoisuudessaan. En osaisi kuvitella keksipakettitalossa itse asuvani, mutta aina ohitse kulkiessani ympäristöä innolla tutkailen. Erityisesti pidän siluetista, joka kaislikon takaa lymyillen paljastuu hempeissä pastellisävyissään.
Kaisilkosta olen vallan hurmioiunut. Muistan, kun lapsena teimme koulussa teoksen nimeltä "Talven törröttäjät". Se muodostui valkoiseen styroksilevyyn tökityistä kuivaneista kaisloista, koiranputkista ja heinistä. Teos oli mielestäni lumoava. Luulen, että mielikuvitukseni on lisännyt teokseen jotain glamööriä, sillä näin kun äkkiseltään ajattelee ei se ehkä kovin kummoinen ole voinut olla. Joka tapauksessa, talvisin olen aina tykännyt katsella hangesta törröttäviä kuivaneita kasveja.
Lempiruokaani tällä hetkellä on ehdottomasti uunijuurekset. Voi veljet, kuinka vie kielen mennessään, kun antaa miedolla lämmöllä uunissa hiljalleen kypsyä bataattia, lanttua, porkkanaa, perunaa, sipulia, valkosipulia... Aluksi kevyt pyöräytys oliiviöljyssä, päälle reilusti tuoretta rosmariinia, timjamia ja suolaa ja avot! Juuresten kanssa maistuu helpoista helpoin uunilohi, jonka päälle tarvitaan ripaus suolaa ja sitruunapippuria. Paistoaikaa lohelle ei tarvita kuin noin 20min.
Mukavaa Pääsiäistä!
Happy Easter!
Kaisilkosta olen vallan hurmioiunut. Muistan, kun lapsena teimme koulussa teoksen nimeltä "Talven törröttäjät". Se muodostui valkoiseen styroksilevyyn tökityistä kuivaneista kaisloista, koiranputkista ja heinistä. Teos oli mielestäni lumoava. Luulen, että mielikuvitukseni on lisännyt teokseen jotain glamööriä, sillä näin kun äkkiseltään ajattelee ei se ehkä kovin kummoinen ole voinut olla. Joka tapauksessa, talvisin olen aina tykännyt katsella hangesta törröttäviä kuivaneita kasveja.
Lempiruokaani tällä hetkellä on ehdottomasti uunijuurekset. Voi veljet, kuinka vie kielen mennessään, kun antaa miedolla lämmöllä uunissa hiljalleen kypsyä bataattia, lanttua, porkkanaa, perunaa, sipulia, valkosipulia... Aluksi kevyt pyöräytys oliiviöljyssä, päälle reilusti tuoretta rosmariinia, timjamia ja suolaa ja avot! Juuresten kanssa maistuu helpoista helpoin uunilohi, jonka päälle tarvitaan ripaus suolaa ja sitruunapippuria. Paistoaikaa lohelle ei tarvita kuin noin 20min.
Mukavaa Pääsiäistä!
Happy Easter!
Pikkusiskon pipo
Pikkusiskoni huitelee pitkin maailmaa. Viime viikonloppuna nähtiin pitkästä aikaa. Joulun tienoilla häneltä oli jo tullut toive piposta. Pipon piti olla "semmoinen suippana, laitapuolen kulkijamainen tupsulla". Sunnuntaina sai tyttö päähänsä lämmikettä. Mieltäni lämmittää ajatus tupsupäisestä rimpulaisestani milloin isossa omenassa, milloin valon kaupungissa.
My little sister asked me to make her a beanie. She wanted it to be "hobo-ish with a bobble".
 |
| "suippana tupsulla" |
My little sister asked me to make her a beanie. She wanted it to be "hobo-ish with a bobble".
Sukkasunnuntai
Männä viikolla valmistui kahdet sukat. J:lle perussukat ja itselle kirjoneuleharjoitelmat. J:n sukkiin käytin Novitan Impivaara-sukkalankaa. Sitä oli miellyttävä neuloa ja mikä parasta langan hinta ei päätä huimannut. Sävy oli mukavan sammaleinen, tosin hieman turhan kiiltävä. J ei voi sietää jaloissa pyöriviä sukkia, joten pyrin saamaan istuvuutta jatkamalla resorineulosta (kaksi oikein kaksi nurin) vielä jalkapöydän päällä olevaan osaan. Tuntuu kuulemma oikein miellyttävältä jalassa. Molempiin sukkiin tein ristiin vahvistetut kantapäät. Se on minusta kaunein tapa vahvistaa kantapää.
Omiin sukkiini keksin kuviota sitä mukaa, kun neuloin. Kuvioksi syntyi kissaa muistuttavat mohkäleet ja epämääräisiä pisteitä ja raitoja. Ensimmäistä kertaa tein myös nirkkoreunan. Sehän olikin vallan yksinkertainen tehdä. Tahtoisin niin kovin tehdä kirjoneuleita, mutta turkanen sentään, kun jäljestä on niin hankala saada siistiä. Tasaista neulosta on minun taidoillani miltei mahdotonta saada aikaiseksi. Olisiko teillä muilla neulojilla minulle mitään vinkkejä, kuinka kuljettaa lankaa niin, ettei se kiristyisi liikaa?
Nirkkoreunan ohje:
Neulo ensin sukanvartta sileää neulosta ainaoikein noin 5 kerrosta. Neulo sitten kaksi silmukkaa oikein yhteen, tee langankierto. Toista tätä kunnes kierros on ohi. Jatka neulomalla ainaoikeaa noin viisi kerrosta. Lopuksi taita päärme kohdilleen ja ompele paikalleen.
Ristiin vahvistetun kantapään ohje:
Aloita kantalappu neulomalla nelos- ja ykköspuikon silmukat samalle puikolle. Käännä työ ja neulo nurjallapuolella nurjaa. Oikealla puolella nosta ensimmäinen silmukka neulomatta ja neulo seuraava oikein (mantrani kantapäätä tehdessä on nosta, neulo, nosta, neulo, nosta, neulo...). Jatka tätä puikon loppuun. Nurjalla puolella neulo taas nurjaa. Toisen kerran oikealla puolella teekin niin, että neulot ne silmukat, jotka edellisellä kierroksella nostit, eli aloita kerros neulomalla ja nosta suraava neulomatta. Jatka tällä tavoin vielä kun teet kantakavennukset. Nättiä ja helppoa!
Last week I finished these woolen socks. The green pair is for J and the grey for me. J needed basic socks but wanted them to be really fitting. He hates when socks are too big. So I continued with the ribbing on top of the instep. With my grey pair I tried to practice the fair isle technique. I came up with the pattern as I knitted. The result is a weird bunch of stripes and dots and kind of a cat looking blocks. Oh dear! I wish that some day I learn how to create beautiful patterns with multiple colours.
Omiin sukkiini keksin kuviota sitä mukaa, kun neuloin. Kuvioksi syntyi kissaa muistuttavat mohkäleet ja epämääräisiä pisteitä ja raitoja. Ensimmäistä kertaa tein myös nirkkoreunan. Sehän olikin vallan yksinkertainen tehdä. Tahtoisin niin kovin tehdä kirjoneuleita, mutta turkanen sentään, kun jäljestä on niin hankala saada siistiä. Tasaista neulosta on minun taidoillani miltei mahdotonta saada aikaiseksi. Olisiko teillä muilla neulojilla minulle mitään vinkkejä, kuinka kuljettaa lankaa niin, ettei se kiristyisi liikaa?
Nirkkoreunan ohje:
Neulo ensin sukanvartta sileää neulosta ainaoikein noin 5 kerrosta. Neulo sitten kaksi silmukkaa oikein yhteen, tee langankierto. Toista tätä kunnes kierros on ohi. Jatka neulomalla ainaoikeaa noin viisi kerrosta. Lopuksi taita päärme kohdilleen ja ompele paikalleen.
Ristiin vahvistetun kantapään ohje:
Aloita kantalappu neulomalla nelos- ja ykköspuikon silmukat samalle puikolle. Käännä työ ja neulo nurjallapuolella nurjaa. Oikealla puolella nosta ensimmäinen silmukka neulomatta ja neulo seuraava oikein (mantrani kantapäätä tehdessä on nosta, neulo, nosta, neulo, nosta, neulo...). Jatka tätä puikon loppuun. Nurjalla puolella neulo taas nurjaa. Toisen kerran oikealla puolella teekin niin, että neulot ne silmukat, jotka edellisellä kierroksella nostit, eli aloita kerros neulomalla ja nosta suraava neulomatta. Jatka tällä tavoin vielä kun teet kantakavennukset. Nättiä ja helppoa!
Last week I finished these woolen socks. The green pair is for J and the grey for me. J needed basic socks but wanted them to be really fitting. He hates when socks are too big. So I continued with the ribbing on top of the instep. With my grey pair I tried to practice the fair isle technique. I came up with the pattern as I knitted. The result is a weird bunch of stripes and dots and kind of a cat looking blocks. Oh dear! I wish that some day I learn how to create beautiful patterns with multiple colours.
Jurmo
Vietimme viime viikonloppuna rakkaan ystäväni mitä muikeimmat syntymäpäiväjuhlat Saaristomerellä, Jurmossa. Matka saarelle oli pitkä, mutta se kannatti tehdä. Paikka oli kerrassaan lumoava. Olen vallan viehättynyt kaikista karun kauniista paikoista ja sitä Jurmo todella oli. Upeampaa tähtitaivasta en ole nähnyt eläessäni ja se iltarusko, ai että! Harras toiveeni on päästä näkemään Jurmo uudestaan kesällä.
p.s. seikkailussa mukana oli myös piskuinen pihakoira Pulmu.
I spent last weekend in Jurmo, an island in the outer islands of the archipelago of Turku, Finland. The place was beautiful! I really want to go back there in the summer.
p.s. seikkailussa mukana oli myös piskuinen pihakoira Pulmu.
 |
| Saarella kasvatetaan alpakoita. Muikeita otuksia, kerrassaan! |
 |
| Jurmossa asuu virallisesti 13 ihmistä. |
I spent last weekend in Jurmo, an island in the outer islands of the archipelago of Turku, Finland. The place was beautiful! I really want to go back there in the summer.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)