Nuuksio

Viime viikolla vietimme ihastuttavan lomavuorokauden Nuuksion metsissä. On ihan uskomatonta, kuinka läheltä Helsinkiä löytyy moinen upea metsä. Nuuksion kansallispuistossa on mahdollisuus monenlaiseen ulkoiluun. Itse teimme Korpinkierroksen, joka on noin 8 kilometrin lenkki vaihtelevaa maastoa suoalueista kallioisiin järviylänköihin. Valmiit kierrokset ovat oivallisesti merkitty ja eksymisen vaara on todella pieni. Suosittelen näitä reittejä kaikille, jotka eivät aiemmin ole metsissä vaeltaneet. Itse päätimme kyllä J:n kera, että seuraava lenkki tehdään omia polkuja seuraten, kartan avulla. Hieman tuntui välillä metsäkokemukseen tulevan särö, kun vastaan tuli aasialaisia turisteja, paikallisia lenkkeilijöitä ja papatteja räiskiviä mopopoikia.

Telttapaikka oli kerrassaan mainio. Paikalta löytyi hyvä nuotiopaikka, kuivia polttopuita ja luksuksena vielä huussi. Aamupuuro maistui taivaalliselle vastakerättyjen mustikoiden kera.

Bussilla nro85, pääsee tämän pellon laitaan. Pellon kupeesta pääsee suoraan metsäreiteille.

Last week we did a hiking trip to Nuuksio National Park. It was wonderful! It's amazing how near Helsinki you'll find these beautiful forests.

Pikkupuhde

Viime viikolla tein pari rannekorua. Inspiraationa toimivat ne ystävänauhat joita piskuisina väsäsimme erivärisistä puuvillalangoista. Tämä oli helppo ja nopea pikkupuhde. Suurempiin puhteisiin ei ole oikein meinannut löytyä aikaa. Tilanne tuskin tulee muuttumaan hetkeen, sillä huomenna alkaa opintoihini liittyen tähän mennessä jännittävin ja vaativin harjoittelujakso, joka kestää seitsemän viikkoa. Ehkäpä sitten taas lokakuussa ehdin keskittyä hieman monimutkaisempiinkin puhteisiin.

Last week I made these bracelets. I was inspired by the friendship bracelets we used to make when I was a little girl. Simple but pretty!

Pannumyssy

Kesä on sujahtanut ohi töitä tehdessä. Harmittavan vähän jää tarmoa ja aikaa puhdetöihin työpäivän päätteeksi. Varsinkin, kun ilmat ovat olleet niin hurmaavia, ettei sisällä nyhjääminen ole tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Eilen kuitenkin päätin, että jotain on tehtävä, vaikka kuinka olisi houkuttanut ottaa pienet päivätirsat kissa kainalossa.

Minulle maistuu kahvi enemmän kuin hyvin. Meillä juodaan pannukahvia, sillä se on niin ihanan pehmeän makoisaa, että suodatinkahvin nauttiminen ei tulisi tässä talossa kuuloonkaan. Pannukahvin ongelma on, että se jäähtyy nopeasti. Mielessäni on jo pitkään muhinut, että pannumyssy olisi jostain hankittava. Turkanen vaan, kun ei semmoisia enää mistään tuppaa löytämään. Päätin siis tehdä moisen itse.

Fedja toimi työnjohtajana.

En ole juurikaan mitään ommellut sitten yläasteen käsityötuntien, jossa valmistui muistaakseni mm. hiusdonitseja, Blossom-hattu ja tyynyliina. Muutamia verhoja ja pöytäliinoja olen päärmännyt ja housunpuntteja olen lyhentänyt. Käytössäni on äitini ompelukone, joka toimii vallan hyvin ja on kaapissani ikuisuuslainassa (eiköstä vaan äiti, eihän minun tarvitse palauttaa sitä?).

Tämmöisiä ompelutöitä tehdessäni olen jokseenkin kärsimätön ja jätän tyhmyyksissäni kaavojen tekemisen ja harsimisen ynnä muut mälsät työvaiheet tekemättä. Tällä kertaa en löytänyt edes nuppineuloja mistään, millä olisin saanut edes jotain järestystä kaoottiseen ompelutouhuuni. Hieman hahmottelin muotoa kankaalle lyijykynällä ja leikkasin summamutikassa palat, jotka silmämääräisesti asettelin ja ompelin. Ihan hyvä tuli silti, ja hauskaa oli.

Myssy on kaksipuolinen. Jos ruusut käy kyllästyttämään, voi myssyn kääntää nurin perin ja avot, saadaan esiin vihreää ja pitsiä!

Myssystä olisi tullut parempi, jos minulla olisi ollut jonkin sortin tikkikangasta jonka olisin voinut ommella lämpöeristeeksi myssyyn. Nyt täytyi tyytyä vanuun, joka jäi harmittavan muhkuraiseksi. Ja tietenkin silläkin olisi saanut ihmeitä aikaan, kun ei olisi hötkyillyt, mutta ei sitä aina jaksa tehdä kaikkia näperryksiä ihan niin viimoisen päälle.

I've been really busy with work this summer and haven't had the energy nor the time to do any crafts. Yesterday I decided that I really have to do something other that take a nap with my cat after work. So I did a warmer for our coffeepot. We only drink coffee made with this old coffeepot, because it tastes so much better than the coffee you get with a regular coffee machine. I haven't used the sewing machine in a long time, but the coffeepot warmer came out quite ok.

Kettutytön paluu juuri(kasvu)lleen.

Piskuisena tyttönä ahmin L.M.Montgomeryn ihastuttavia Anna-kirjoja. Ihailin Vihervaaran Annaa, tuota punatukkaista orpotyttöä, joka joutui aina vaikeuksiin suorapuheisuutensa ja unelmointinsa vuoksi. Olisin halunnut olla itsekin kuin tuo kirjojen sankaritar, ja vaikka kirjassa Anna inhoaa omaa punaista tukkaansa, minä olisin antanut mitä vain, että olisin jonain päivänä herännyt punatukkaisena ja pisamaisena.

Montgomeryn kirjoista on tehty onnistunut televisiosarja, joka oli lapsena suosikkejani

Olin varmaankin noin 11-vuotias, kun värjäsin ensimmäisen kerran tukkani, punaiseksi tietenkin. Ystäväni Marjatan kanssa olimme ostaneet vihreää heinän hajuista jauhetta, josta sekoitettiin mämmimäinen puuro kuumalla vedellä. Hennaa siis. Se oli valtavan jännittävä kokemus. Henna-mömmö on vihreää ja pelkäsin kuollakseni, ettei tukastani tulekaan ihana porkkanan punainen, vaan vihreä, aivan kuten käy kirjojen Annalle, joka yrittää värjätä kutrinsa korpin mustaksi. Pelko oli turha, punainen tuli ja olin maailman onnellisin tyttö.

Annan ei niin onnistunut hiusten värjäys

Tuon värjäyksen jälkeen kuontaloni on nähnyt montaa väriä. Hiukseni ovat olleet mm.  platinablondit, aurinkoraidalliset, vaalean ruskeat, tumman ruskeat, mustat, vihertävät (tahtomattani tosin ja kampaajan käsittelyn jälkeen), mahonkiset, kupariset, viininpunaiset, kellertävät, hiiren harmaat...

Viimeisen kahden vuoden ajan olen pyrkinyt välttämään kaikenlaisia myrkkyjä kosmetiikassa jota käytän. Siksipä päädyin käymään ekokampaajalla värjäyttämässä tukkaani, enkä ole katunut. Hiukseni ovat paremmassa kunnossa kuin koskaan ja väri pysyy kauniina reilusti pidempään kuin perinteisillä myrkyillä aikaansaatu sävy. Juurikasvukaan ei tule esiin selkeästi, sillä kasvivärit kuluvat tasaisen kauniisti hiuksesta pois, eikä tukkaa tarvitse olla värjäyttämässä joka toinen kuukausi.

Vaikka ekokampaajalla käynti on ihana piristys arjessa, päätin silti hieman nuukailla ja ostin paketin Santen hiusväriä ja päätin värjätä hiukseni itse. Santen hiusväri ei ole täysin hennaväri, vaan se sisältää myös muita kasveja, jotka tuovat lisää sävyjä hiuksiin. Kasvivärit ovat hellävaraisempia hiuksille, sillä toisin kuin perinteiset hiusvärit, jotka imeytyvät hiuksen rakenteen sisään, tarttuu luonnonvärit vain hiuksen pintaan. Hennavärit antavat hiuksille kiiltoa ja toisin kuin kemialliset hiusvärit, jopa hoitavat hiuksia.

KÄÄK!

Huomasin, että värjääminen kasvivärillä oli melkoisen sottaista puuhaa. Hieman myös hirvitti siinä vaiheessa, kun vihreään jauheeseen sekoitettiin kuuma vesi ja seos muuttui höyryävän lehmänläjän näköiseksi mössöksi. Hennavärin tuoksu varmasti jakaa mielipiteitä, itse pidin heinämäisestä tuoksusta, joka kyllä katosi hiuksistani muutaman pesun jälkeen. Väri oli myös yllättävän hankala levittää tukkaan. En tiedä, laitoinko seokseen liian vähän vettä, mutta jotenkin seos muuttui kuivan purumaiseksi heti päähän lättäyksen jälkeen, enkä ollut tuossa vaiheessa aivan varma, kuinka tasaisesti väriä hiuksissa oli. Kylpyhuoneemme oli melkoisen hurjan näköinen värjäysprosessin aikana, sillä väriä lenteli murusina pitkin poikin. Värin tuli olla päässä jokseenkin pitkä aika, vähintään tunti. Itse pidin väriä noin puolitoista tuntia suihkumyssyn alla muhimassa.

Vaikka värjäys oli huomattavasti vaivalloisempaa kuin perushiusväreillä tehtynä, aion jatkaa tällä tiellä. Hiukset ovat nyt hyväkuntoiset ja pidän sävystä, jonka sain aikaan. Täysin porkkanapäätä ei tullut, mutta niin ei ollut tarkoituskaan. Ajoittain aion hemmotella itseäni ekokampaajakäynnillä, mutta muuten tulen kyllä hoitelemaan juurikasvun hennaväreillä kotona.

Steve McCurry Taidehallissa

Sunnuntaina kävimme J:n kanssa katsomassa Steve McCurryn upean valokuvanäyttelyn Helsingin Taidehallissa. Kuvat olivat kerrassaan loistavia. Minut vakuuttivat henkilökuvien intensiteetti ja upeat värit. On valtavan surullista, ettei Kodak enää valmista Kodachrome-filmiä, sillä moisia värejä jää tämä maailma kaipaamaan. Näyttelyssä esitetään myös kaksi dokumenttia, joista toinen kertoo viimeisen Kodachrome-rullan kuvaamisesta. Tuon rullan kuvia on myös näyttelyssä esillä.

Suosittelen lämpimästi Taidehallin näyttelyä, joka on avoinna vielä 4.8.2013 asti.

Last sunday we went to see a major exhibition of world-renowned photographer, Steve McCurry in Taidehalli, Helsinki. The exhibition was wonderful! I highly recommend for anyone to visit Taidehalli and check out these beautiful photos. You can get more information about the exhibition from here.

Öinen pyöräretki

Juhannuksen vietin töissä yövuoroissa. Jäivät mökkeilyt, grillaukset, saunomiset ja oluset meidän perheeltä siis väliin. Yövuorojen päätyttyä oli unirytmini arvatenkin hieman päälaellaan, joten päätimme J:n kanssa keskellä yötä lähteä pyöräilemään keskuspuistoon. Se osoittautui oivalliseksi ideaksi. Keskuspuisto on yksi lempipaikoistani Helsingissä. On ihan hassua, että maamme pääkaupungin keskellä on ihka oikea metsä. Kävimme tuoksuttelemassa ihania pioneja siirtolapalstoilla, ihmettelimme jättimäistä kuuta, poljimme kilpaa ja otimme kuvia. Palattuamme kotiin maistui uni taas minullekin.

"Uneton ruohikossa"

"Ghost Rider"

After two night shifts at work I was having trouble getting into sleep at normal hours. So J took me to a cycling trip in the middle of the night. It was a great idea! I love the fact that we have an actual forest in the middle of our capitol city.