Neiti Reporanka

Mitään lelujahan tuollainen 5 kuukautinen pikku ipana ei oikeastaan tarvitse, mutta halusin silti tehdä Kerttuselleni oman pupun. Pupu valmistui trikookankaasta suit sukkelaan koneella hurauttaen, ilman kaavoja ja turhia stressaamatta. Juuri niinkuin kaikki ompelutyöni. Kasvot kirjoin ja korvien sisään ompelin paistopussia rapisemaan mukavasti. Koska pupusta tuli vallan lötkö, kirjoin hänelle nukkuvat silmät ja nimesin Neiti Reporangaksi. Toimikoon sitten tulevaisuudessa esimerkkinä, kun ollaan nukutuspuuhissa.

Juhlintaa

Viime vuonna tähän aikaan, juhlittiin valmistumistani kätilöksi. Juhlieni aamuna oli pääni pyörällä valmistumisen ilon lisäksi myös siksi, että raskaustesti näytti positiivista. Olin siis omissa juhlissani vallan hämmentynyt ja tavattoman onnellinen pienen salaisuuteni kanssa. Juhlista en oikein muista muuta kuin tuon hämmennyksen tunteen ja sen, että Britakakku on maailman parasta kakkua, mutta vaikeinta tehdä, jos ei muista, että marenkia tehdessä pitää kananmunavaahtoon lisätä sokeria hitaasti ja vähän kerrassaan, eikä kerralla kaatamalla.

Onnea kaikille teille, jotka juhlitte valmistumista tänään!

Itse tekemisen riemusta

Kutimointia -blogin Liina kirjoitti ihastuttavasti omasta äidistään ja heidän yhteisestä rakkaudestaan käsitöihin. Tästä inspiroituneena halusin minäkin kirjoittaa äidistäni ja ylpeillä hänen kauniilla neulomuksillaan.

Tämä äitini neuloma ihana mekko oli talvi-tytöllämme päällä kastetilaisuudessa.

Kuten Liinalla, minullakin suurin käsitöiden pariin kannustaja on ollut aina äitini. Niin kauan kuin muistan, on äidillä aina viimeistään syksyn tullen alkanut bambuiset kutimet sauhuamaan. Äidilläni on pettämätön tyylitaju ja silmää kauneudelle. Hänen neulomuksensa ovat aina kauniin harmonisen värisiä ja neulomuksen saajan mieltymykset huomioonottavia. Äidin tekemät villasukat ovat usein kauniin harmaita, juuri niinkuin käyttövillasukkien mielestäni kuuluukin.

Nyt, kun olen itsekin äiti, tuntuu ihanalta ajatella, että voin jatkaa sukumme perinnettä ja kannustaa vuorostani omaa tytärtäni käsitöiden pariin. Äitini äiti, mummini, on myös ollut valtavan taitava neuloja ja virkkaaja. Äidin-äidin-äitini, Anna-mammani, oli taitava ompelija ja muutenkin kaikessa hurjan näppärä käsistään. Haluan kasvattaa tyttäreni arvostamaan käsityötä ja omaa käden jälkeä. Itseltäni kukaan ei ole koskaan vaatinut näpertelyä, vaan esimerkillä on osoitettu, miten mukavaa onkaan tehdä kaikkea itse. Minua on aina jaksettu kannustaa omien käsitöiden tekemiseen ja kaikkea tekemääni on aina ihasteltu, niin että olen saanut olla ylpeä itsestäni ja töistäni. Niinpä Kerttukin saa halutessaan aina tonkia minun lankavarastojani ja heti kun vaan puikot pysyvät kädessä opetan häntä mielelläni neulomaan, jos hän vain itse niin tahtoo. Jokunen vuosi sitä saadaan kuitenkin vielä odotella.

Tämä äitini Kertulle neuloma palmikkoneule on maailman ihanin!

Odotellessa ei kuitenkaan ole epäilystäkään siitä, etteikö Kertulla olisi kauniita neuleita aina vaatekaapissa, sillä hänellä on melkoinen joukko taitavia ihmisiä takanaan. Oman äitini lisäksi ihania neulomuksia ja käsitöitä Kerttu on saanut myös J:n näppärältä äidiltä ja isäni taitavalta vaimolta. Mummini ei enää pysty itse käsitöitä tekemään, mutta itse tehtyä arvostavana hän on lähettänyt Kertulle pehmoisia paketteja, joita on teettänyt osaavilla ystävillään.

Nämä ihanat menninkäis-villapöksyt äitini neuloi hyvissä ajoin jo ennen Kertun syntymää.

Myös isäni on hurjan taitava käsityö-ihminen. Hän on taitavin puuseppä/talonrakentaja/veneentekijä kenet tiedän. Toivonkin, että hän ehtisi tehdä Kertulle oman keinuhevosen, niinkuin teki minulle ja veljellenikin, ja tulevaisuudessa opettaisi Kerttua veistämään kaarnaveneitä ja rakentamaan linnunpönttöjä. Toivon, että isäni onnistuisi välittämään myös Kertulle ajatuksen siitä, että kaikkea voi tehdä itse, kun vaan rohkeasti uskaltaa kokeilla.

Kertun kirjoneulesukat

Löysin käsityöjemmastani kirjoneulesukat, jotka tein Kertulle jo ennen hänen syntymäänsä. Ne olivat jääneet päättelemättöminä unohduksiin. Nyt sain sukat valmiiksi ja ne ovakin juuri sopivan kokoiset.

Mobile

Jo raskausaikana aloittamani mobile valmistui vihdoin. J teki rungon, jonka minä maalasin. Norsut, tähdet, pilvet ja kuu on tehty askarteluhuovasta. Ihan vielä ei Kerttu ole suuremmin mielenkiintoa mobilea kohtaan osoittanut, mutta eiköhän tuijottelun aika vielä koita.

Pienen tytön suuret juhlat

Meidän pienoinen ihana menninkäistyttö sai lauantaina nimen. Juhlat olivat vallan onnistuneet. Minulla on maailman parhaat ystävät ja perhe, joilta sain valtavasti apua järjestelyissä. Itseni ei tarvinnut leipoa kuin yksi kakku, kaikki muu hoitui muiden tekemänä. Ja herkkuja pöytä todella notkui. Oli lohitahnaleipäsiä, suklaakakkua, pinkkejä macaronseja ja vaikka mitä ihanaa. Juhlien aikanakaan minun ei tarvinnut huolehtia muusta kuin tyttösen syötöistä, sillä kaikki kahvinkeitot ja noutopöydän täydennykset aina tiskeistä huolehtimiseen asti oli hoidossa. Olen onnentyttö kerrassaan!

Leipomani kakun ohje löytyi Kinuskikissan sivuilta. Koristukset keksin omasta päästä. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun käsittelin sokerimassaa. Sehän ei ollutkaan mitään ihan helppoa...

Tiitiäinen metsäläinen

pieni menninkäinen,

posket tehty puolukasta,

tukka naavatuppurasta,

silmät on siniset tähdet.

Junasukat, tumput ja tupsupipo

Meidän pikkuinen tyttösemme päätti tupsahtaa maailmaan hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa. Synnytystä edeltävänä iltana sain enteilevästi valmiiksi tämän setin; junasukat, tumput ja tupsupipon. Mikäs siinä oli tyttösen maailmaan tulla, kun sai pukea lämpöistä alpakkaa päälleen. Junasukkien ohje on täältä. Muuntelin hieman ohjetta pienemmäksi. Tumput tein omasta päästä, samoin pipon. Lanka on Dropsin alpakkaa kaksinkertaisena. Vauvoille on ihana neuloa, kun tulee nopeasti valmista ja kaikki näyttää turkasen söpöltä pikkuisen päällä!